su­kel­lut­taa

verbi/ˈsukelːutːɑːˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: sukeltaa

Merkitys

  1. panna tai auttaa sukeltamaanValokuvanäyttely sukellutti katsojan suomalaiseen sielunmaisemaan.

Etymologia

sukeltaa + johdin -utta

Esimerkkilauseet

Tapani tarttui jalkateriin, avitti ja oli sukelluttaa päänsä ruskearaitaisiin helmuksiin, ja lopuksi vastasi kämmenillään paljaihin jalkapohjiin, kunnes tyttö varasi oksiin molemmin jaloinkin.
— Lauri Sauramo, Luostarin metsästäjä
"Kesällä kahlaamme ja uimme me kanavissa ja joessa, ja jokainen kokee sukelluttaa lähimmän toverinsa ja oikein roiskia häntä vedellä, ja sukeltaa ja huutaa ja piehtaroida ja — —"
— Mark Twain, Prinssi ja kerjäläispoika

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivisukelluttaa
Ind. prees. yks. 1.sukellutan
Ind. imperf. yks. 3.sukellutti
Kond. prees. yks. 3.sukelluttaisi
Pot. prees. yks. 3.sukelluttanee
Imperat. prees. yks. 3.sukelluttakoon
Akt. 2. partisiippisukelluttanut
Pass. imperf.sukellutettiin

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit

Lähteet