- Sanakirjassa
- Yhdyssana, käsitellään sanan suku yhteydessä
- Vanhin tieto
- 1680
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Lähtökohta: Johd. vartalosta *suke- (tästä myös sukeutua, katso tätä), joka puolestaan saattaa olla ← indoeurooppalainen *suH-; vertaa muinaisintia sū́te (prs.) ’synnyttää, siittää, luoda’.
Sama sana on ilmeisesti myös suomi suku (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787; melko laajalti murt.) ’hiukan, vähän, muutama’
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | suku, sukulain ’sukulainen’ |
|---|---|
| karjala | suku, sukulaine |
| lyydi | suguheimo ’sukulainen’ |
| vepsä | sugu ’suku’ |
| vatja | suku ’sama merkitys’, sukulain ’sukulainen’ |
| viro | sugu (g. soo) ’suku’, sugulane ’sukulainen’, sugutada ’siittää, hedelmöittää’ |
| liivi | suʾg ’suku(laisuus); sukulainen; laji, laatu’, suʾgli ’sukulainen’ |
(liivi tai viro → latvia suga ’suku’)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame sokkâ (piitimensaame inarinsaame koltansaame) ’suku’. |
|---|
Lähisukukielissä
| viro | sugu ’vähän, hiukan’. |
|---|