su­ku­ni­mi

substantiivi/ˈsukuˌnimi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

su-ku-ni-mi (4 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 3 372. yleisin sana

Yhdyssana: suku + nimi

Merkitys

  1. yleensä vanhemmilta, lapsille periytyvä erisnimi, joka ilmaisee lapsen kuuluvan tiettyyn sukuun ja erottaa lapsen toisista etunimeltään samannimisistä henkilöistäMuinaisessa Roomassa sukunimi oli kolmesta nimestä keskimmäinen, ennen perhenimeä.

Esimerkkilauseet

Kokin nimi oli Sven Andersson, ja hän ylpeili siitä, että hänen sukunimensä kirjoitettiin kahdella s:llä.
— Edgar Rice Burroughs, Tarzanin pedot
Hän otaksui vain, että se sukunimi, jota hän käytti, oli juuri hänen äitinsä nimi.
— Sophie Mannerheim, Väinö
Espanjalaisessa jalkapalloilussa pelaajista saatetaan käyttää etunimeä, sukunimeä, lempinimeä tai näiden yhdistelmää, mutta erotuomareihin viitaan yleensä molemmilla sukunimillä.
— Wikipedia: Guruceta-palkinto

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan sukunimi lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Äiti Penny meni uusiin naimisiin ja Davey otti isäpuolensa sukunimen Marchand.
— Wikipedia: Davey Havok
Samalla hän vaihtoi sukunimensä, koska pataljoonassa oli useita Mäkilä-nimisiä.
— Wikipedia: Kaarle Mänty
Snellmanin satavuotissyntymäpäivänä noin suomalaista vaihtoi sukunimensä suomenkielisiksi.
— Wikipedia: 1906
Taustaa Michaelin isän jätettyä perheen, Michael sai sukunimekseen äitinsä tyttönimen.
— Wikipedia: Michael Scofield

Etymologia

Sanakirjassa
Yhdyssana, käsitellään sanan suku yhteydessä
Vanhin tieto
1680
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Lähtökohta: Johd. vartalosta *suke- (tästä myös sukeutua, katso tätä), joka puolestaan saattaa olla ← indoeurooppalainen *suH-; vertaa muinaisintia sū́te (prs.) ’synnyttää, siittää, luoda’.

Sama sana on ilmeisesti myös suomi suku (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787; melko laajalti murt.) ’hiukan, vähän, muutama’

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensuku, sukulain ’sukulainen’
karjalasuku, sukulaine
lyydisuguheimo ’sukulainen’
vepsäsugu ’suku’
vatjasuku ’sama merkitys’, sukulain ’sukulainen’
virosugu (g. soo) ’suku’, sugulane ’sukulainen’, sugutada ’siittää, hedelmöittää’
liivisuʾg ’suku(laisuus); sukulainen; laji, laatu’, suʾgli ’sukulainen’

(liivi tai viro → latvia suga ’suku’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame sokkâ (piitimensaame inarinsaame koltansaame) ’suku’.

Lähisukukielissä

virosugu ’vähän, hiukan’.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.surname, last name, family name
  • ruotsifamiljenamn, släktnamn, efternamn
  • saksaNachname (m), Zuname (m), Familienname (m)
  • ranskanom de famille
  • venäjäфамилия (f)
  • esp.apellido
  • viroperekonnanimi
  • italiacognome (m)
  • puolanazwisko (n)

Hierarkia

Yläkäsitteet

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • cognomen
  • family name
  • last name
  • surname

Esiintymistiheys

64 629 esiintymää · 24.6 / milj.

Suomi24
21.1
Sanomalehdet
11.7
Aikakauslehdet
65.5
Wikipedia
106.4
Reddit
19.7
Tekstitykset
21.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 7 (ovi)

Yleisimmät: sukunimi 49 % · sukunimen 23 % · sukunimeä 8 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-imi

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sukunimi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sukunimi