suo­ro

substantiivi/ˈsuo̯ro/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suo-ro (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. (murteellinen)eläimen siitinSinähän olet kiero kun koiran suoro. (meänkielinen sananlasku)
  2. (murteellinen)(alatyyliä)miehen (jäykistynyt) siitin

Esimerkkilauseet

Noin 40-50 vuotta takaperin se oli vielä ollut hahmollaan, oli ollut pää silmineen, nenineen ja suineen, oli vielä kädet sivulta eteen koukussa, oli jalat varpaineen sekä myös suoro.
— Samuli Paulaharju, Seitoja ja seidan palvontaa

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
melko yleinen, ei Etelä-Karjala Inkerinmaa
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Todennäköisesti johd. a:sta suora; sanassa näyttäisi jo varhain tapahtuneen ilmeisesti affektiin perustuva muutos s- → š- (karjala lyydi vepsä vatja), ts- (eteläviro).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensōra
karjalašuoro, tšuoro
lyydišuor
vepsäšor, šoro
vatjašōro
virosoor (g. ‑a tai ‑u), eteläviro tsoor ’sama merkitys’

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

57 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uoro

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suoro. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suoro