sur­ra­ta

verbi/ˈsurːɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sur-ra-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. surista, pöristä

Esimerkkilauseet

Julius säästyi tällä kertaa kuitenkin valheen synnistä, sillä samalla hetkellä kuin Featherstone kääntyi lähteäkseen, Abe Bellamyn auto tulla surrasi ylös tietä, ja vanha mies hyppäsi siitä ulos, ennenkuin se ehti edes kunnolleen pysähtyä.
— Edgar Wallace, Vihreä jousimies
Hellepäivin sääsket surraa, Kevättänsä luonto soi, Elinkiihkojansa lapset Kilvan kiehuu, karkeloi.
— J. H. Erkko, Kootut teokset II
Yleinen käytäntö lautoilla hankalissa sääolosuhteissa on, että kaikki ajoneuvot surrataan kanteen kiinni niiden mahdollisen liikkumisen aiheuttaman aluksen kallistumisen ja kaatumisriskin estämiseksi.
— Wikipedia: Estonian uppoaminen

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: surra)
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
eri tahoilla murt.
  1. suomisurrata
  2. nykyruotsisurra ’surista’

Esiintymistiheys

2 442 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
1.0
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.1
Reddit
0.6
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

Yleisimmät: surraan 52 % · surraa 27 % · surraamaan 7 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin surrata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsurraansurrasinolen surrannutolin surrannut
sinäsurraatsurrasitolet surrannutolit surrannut
hänsurraasurrasion surrannutoli surrannut
mesurraammesurrasimmeolemme surranneetolimme surranneet
tesurraattesurrasitteolette surranneetolitte surranneet
hesurraavatsurrasivatovat surranneetolivat surranneet
passiivisurrataansurrattiinon surrattuoli surrattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsurraisinolisin surrannut
sinäsurraisitolisit surrannut
hänsurraisiolisi surrannut
mesurraisimmeolisimme surranneet
tesurraisitteolisitte surranneet
hesurraisivatolisivat surranneet
passiivisurrattaisiinolisi surrattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsurraa—
hänsurratkoonolkoon surrannut
mesurratkaamme—
tesurratkaa—
hesurratkootolkoot surranneet
passiivisurrattakoonolkoon surrattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsurrannenlienen surrannut
sinäsurrannetlienet surrannut
hänsurranneelienee surrannut
mesurrannemmelienemme surranneet
tesurrannettelienette surranneet
hesurrannevatlienevät surranneet
passiivisurrattaneenlienee surrattu

Infinitiivit

1. infinitiivisurrata
1. inf. pitkä muotosurratakseen
2. inf. inessiivisurratessa
2. inf. inessiivi, passiivisurrattaessa
2. inf. instruktiivisurraten
3. inf. inessiivisurraamassa
3. inf. elatiivisurraamasta
3. inf. illatiivisurraamaan
3. inf. adessiivisurraamalla
3. inf. abessiivisurraamatta
3. inf. instruktiivisurraaman
4. infinitiivisurraaminen
5. infinitiivisurraamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisurraava
Passiivin 1. partisiippisurrattava
Aktiivin 2. partisiippisurrannut
Passiivin 2. partisiippisurrattu
Agenttipartisiippisurraama
Kieltopartisiippisurraamaton

Riimit

-urːɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Surrata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/surrata