- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: surra)
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- eri tahoilla murt.
- suomisurrata
- nykyruotsisurra ’surista’
sur-ra-ta (3 tavua) · 7 kirjainta
Julius säästyi tällä kertaa kuitenkin valheen synnistä, sillä samalla hetkellä kuin Featherstone kääntyi lähteäkseen, Abe Bellamyn auto tulla surrasi ylös tietä, ja vanha mies hyppäsi siitä ulos, ennenkuin se ehti edes kunnolleen pysähtyä.Hellepäivin sääsket surraa, Kevättänsä luonto soi, Elinkiihkojansa lapset Kilvan kiehuu, karkeloi.Yleinen käytäntö lautoilla hankalissa sääolosuhteissa on, että kaikki ajoneuvot surrataan kanteen kiinni niiden mahdollisen liikkumisen aiheuttaman aluksen kallistumisen ja kaatumisriskin estämiseksi.2 442 esiintymää · 0.9 / milj.
Taivutusluokka 73 (salata)
Yleisimmät: surraan 52 % · surraa 27 % · surraamaan 7 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
-urːɑtɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Surrata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/surrata