- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: húrra)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan hurraa yhteydessä
Lainalähde: ← nykyruotsi húrra, hurrá interj. ennen kaikkea merimiesten ilonilmauksena (1732), hurra (1769) ’hurrata’ luultavasti ← nykysaksa hurra iloa ilmaiseva interj. (1773): kulkusana, englanti hurrah, hurray, ranska hourra, houra, unkari (1807) hurrá, venäjä urá jne.; tuli sotilaalliseksi tervehdykseksi Napoleonin aikana 1800-luvun alussa. Alkuperä on kiistanalainen: alkulähteeksi on esitetty muun muassa imperatiivia muinaisyläsaksan v:stä hurren ’liikkua nopeasti’, unkari vanhaa sotahuutoa huj-reá, huj-rá, haj-rá tai turkin kieli v:ä ura ’iske’ tai persia kehotushuutoa hyökkäykseen hurrā.