su­rut­to­mas­ti

Kun asia oli sovittu näin kauppamaisesti lähti Tillotson, suruttomasti väännellen harvoja viiksiään, kuunarin luo, jonka kannella vaan poikapahanen näytti askaroivan.

Hän laski ohjakset suruttomasti käsistään, kun hän ratsasti edelleen — vaipuneena ajatuksiin, jotka niin suuresti huvittivat häntä — ja tässä mielentilassa hän matkusti samaa kulkua kaupungin läpitse.

Ibrahim vietti yhä enemmän aikaa jalkavaimojensa luona ja kulutti hovin varoja suruttomasti.