su­ru

substantiivi/ˈsuru/
Jaa
Viittaa artikkeliin

su-ru (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 1 710. yleisin sana

Johdettu sanasta: surra

Merkitys

  1. murhe, alakuloisuuden tunne, jonkin traagisen tapahtuman, kuten läheisen ihmisen menetyksen, aikaansaama pitkäaikainen mielialan muutos

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Kun kerran totuus lyöty on ja hyve hehkuvin, ja verissään ne viruvat, jotk' oikeutta huolsi, kun orjain suku suruihin niin suuriin syöstihin, niin jälkeen jäädä raskas sen, ken pyhintään myös puolsi.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
En voi, en voi, — ah, suru siitä esti!
— Joel Lehtonen, Kiinalainen intermezzo; Rahvaanihannoitsijan Damaskus
Albumin sanoitukset käsittelevät lähinnä henkilökohtaista, sisäistä pimeyttä, kamppailua sisäistä pahuutta vastaan, surua, pelastuksen kaipuuta, viikinkejä ja kuolemaa.
— Wikipedia: The Return of the Black Death

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan suru lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Suru, ilo, rakkaus ja viha aikoihin saavat suuria muutoksia ruumiin elimistössä.
— J. A. Maunu, Lars Levi Laestadius
Hän näki isänsä seisovan äärimmäisenä, hattu kädessään ja kasvoissaan syvä suru.
— Immi Hellén, Eeva Aarnio
Hänellä ei ollut sydäntä tuottaa surua tuolle suloiselle lapselle, jota rakasti.
— Selma Lagerlöf, Gösta Berlingin taru
Mitä ovatkaan loppujen lopuksi taakkamme, surumme, murheemme ja kärsimyksemme?
— Willie Angervo, Suurlähettiläs

Etymologia

1suru1 – murhe

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan surra yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensurra ’surra; kuolla’, suru ’suru’
karjalasurra ’huolehtia, olla huolissaan, murehtia’, suru ’suru, huoli’, surehtie ’huolehtia, murehtia’, vertaa myös surtuo ’alkaa sureksia; uupua, nääntyä, laihtua; köyhtyä’, survehtuo ’uupua, nääntyä, laihtua; torkahtaa; köyhtyä’
lyydisurematoińe ’surua, huolta aiheuttamaton’
vepsäsurduda ’väsyä; sammua (hiillos)’
vatjasurra ’kuolla; puutua’
virosurra ’kuolla; puutua, turtua, kangistua (jäsen)’
liivi(SjW) surimi ’kuolema’ (← viro)

(suomi → luulajansaame surrat (piitimensaame) ’kärsiä’, pohjoissaame murt. surro ’suru’, inarinsaame soro ’sama merkitys’, suurrađ ’surra’; inarinsaame voisi olla myös suomen sanan äännevastine; merkitys ja levikki viittaavat kuitenkin lainaan)

Kaukaisemmissa sukukielissä

itähantiitähanti sur-, suraᴧ-, etelähanti surat- ’kuolla’.

suomi-karjala merk. ’murehtia’ voi osittain olla s.v. surku main. germaanisten sanojen vaikutusta. Sanueiden suhde ei ole kaikilta osin selvä: et. johd. surkastua tuntuu merkityksensä puolesta kuuluvan surra sanueeseen, vaikka sen muoto (jos koko surka- lasketaan vartaloon) viittaa ennemmin germaaniselle taholle.

2suru2 – muru, hiukkanen

Levinneisyys
osin Satakunta Etelä-Pohjanmaa Karjala ja savolaismurteet
Vastineita
karjala, vatja

Todennäköisesti alkuperäisessä merk:ssä ’hiukkanen, muru’ kontam. sanoista siru ja muru; epäselvä on sanojen surra ja surma vaikutus, jota lienee ainakin sanan karjala ja vatja muodoissa. Vertaa myös survoa.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalasurma: ei luun surmoa ’ei mitään, ei jälkeäkään’
vatjasurma ’sama merkitys’: ep tǟ lū surmā ’ei tiedä »luun surmaa»’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • sorrow
  • mourning
  • woe
  • regret
  • unhappiness
  • sorrowfulness
  • affliction
  • grief

Esiintymistiheys

159 461 esiintymää · 60.8 / milj.

Suomi24
66.9
Sanomalehdet
44.2
Aikakauslehdet
35.2
Wikipedia
13.5
Reddit
19.6
Tekstitykset
39.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: suru 23 % · surua 18 % · surutta 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uru

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suru. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suru