su­sik­ko

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. puomitukkeja kiinnittävä vitsalenkki, puomisolmu

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan susi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: Sanalle on ehdotettu hyvin vanhaa indoeurooppalainen alkuperää: myöhäiskantasuomi *susi (← *śući ← *śuńći ← *śunti ← varhaiskantasuomi *śunte) ← (esigermaani tai esibaltt) *ḱu̯n̥tó-, vertaa latvia suntene ’iso koira’ (samasta alkumuodosta → germaaninen *χunda → muinaisnorja hundr, muinaisyläsaksa hunt, saksa ruotsi hund ’koira’ jne.; katso huntti).

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensusi (g. suen) ’susi’
karjala(saduissa, runoissa, arvoituksissa) susi (ilmeisesti ← suomi) ’sama merkitys’
vatjasusi ’sama merkitys’
viro(murt. ja vanh. kiel.) susi (g. soe) ’susi; paha, ilkeä ihminen’, soend ’ihmissusi, sudeksi loihdittu ihminen’
liivisuʾiž, suʾž (mon. sudūd) ’susi’

(suomi susi → nykyruotsi murt. Suomi susse ’veijari, ilveilijä’).

Lue myös Kotuksen kirjoitus susi.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Susikko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/susikko