- Sanakirjassa
- Johdos, käsitellään sanan susi yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: Sanalle on ehdotettu hyvin vanhaa indoeurooppalainen alkuperää: myöhäiskantasuomi *susi (← *śući ← *śuńći ← *śunti ← varhaiskantasuomi *śunte) ← (esigermaani tai esibaltt) *ḱu̯n̥tó-, vertaa latvia suntene ’iso koira’ (samasta alkumuodosta → germaaninen *χunda → muinaisnorja hundr, muinaisyläsaksa hunt, saksa ruotsi hund ’koira’ jne.; katso huntti).
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | susi (g. suen) ’susi’ |
|---|---|
| karjala | (saduissa, runoissa, arvoituksissa) susi (ilmeisesti ← suomi) ’sama merkitys’ |
| vatja | susi ’sama merkitys’ |
| viro | (murt. ja vanh. kiel.) susi (g. soe) ’susi; paha, ilkeä ihminen’, soend ’ihmissusi, sudeksi loihdittu ihminen’ |
| liivi | suʾiž, suʾž (mon. sudūd) ’susi’ |
(suomi susi → nykyruotsi murt. Suomi susse ’veijari, ilveilijä’).
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus susi.