su­si

erisnimi, substantiivi/ˈsusi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

su-si (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 1 828. yleisin sana

Merkitykset

substantiivi

  1. Suomenkin luonnossa elävä petoeläin (Canis lupus)Sadun susi yrittää syödä Punahilkan.
  2. epäkelpo tekeleLeipuri syö sutensa.

erisnimi

  1. eteläisellä taivaalla Kentaurin itäpuolella oleva tähdistö

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Oli nuorna jo kauhu sun saattos: sudet valkoiset raateli taattos ja äitisi armahan.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Senjälkeen O'Brien kertoi hyvin yksityiskohtaisesti, miten susi oli tapettu, ja ilmoitti meidän aikovan palata Flushingiin, jollei meillä olisi mitään parempaa neuvoa.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
Tasankojen eläimiä ovat antiloopit ja vapiti, kun taas vuoristomailla elää muun muassa susia, karhuja, lumileopardeja, kärppiä ja soopeleita.
— Wikipedia: Kazakstan

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan susi lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Mutta Susi, Karhu ja Kissa olivat hyvin mielistyneet näihin mestaus-askareisin.
— tekijä Usea, Mansikoita ja mustikoita I
He riistivät ja raastivat ja repivät kappaleita maasta niinkuin nälkäiset sudet.
— Kalle Kajander, Pahkakuppi ynnä muita kertomuksia
Mutta kun on myrskyssä, niin täytyy taipua myrskyn mukaan, ulvoa sutena seurassa.
— Juhani Aho, Muistelmia ja matkakuvia
Suomessa elää neljä koiraeläintä: kettu, susi, naali sekä vieraslaji supikoira.
— Wikipedia: Koiraeläimet

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
laajalti murt.
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

Lainalähde: Sanalle on ehdotettu hyvin vanhaa indoeurooppalainen alkuperää: myöhäiskantasuomi *susi (← *śući ← *śuńći ← *śunti ← varhaiskantasuomi *śunte) ← (esigermaani tai esibaltt) *ḱu̯n̥tó-, vertaa latvia suntene ’iso koira’ (samasta alkumuodosta → germaaninen *χunda → muinaisnorja hundr, muinaisyläsaksa hunt, saksa, ruotsi hund ’koira’ jne.; katso huntti).

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensusi (g. suen) ’susi’
karjala(saduissa, runoissa, arvoituksissa) susi (ilmeisesti ← suomi) ’sama merkitys’
vatjasusi ’sama merkitys’
viro(murt. ja vanh. kiel.) susi (g. soe) ’susi; paha, ilkeä ihminen’, soend ’ihmissusi, sudeksi loihdittu ihminen’
liivisuʾiž, suʾž (mon. sudūd) ’susi’

(suomi susi → nykyruotsi murt. Suomi susse ’veijari, ilveilijä’).

Lue myös Kotuksen kirjoitus susi.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.Lupus, wolf, dud, Wolf
  • ruotsiulv, fuskverk, varg
  • saksaMachwerk (n), Wolf (m)
  • ranskabousillage (m), loup (m), louve (f)
  • venäjäволк (m), брак (m)
  • esp.lobo (m), loba (f)
  • virohunt, hallhunt, susi
  • italialupo (m), lupa (f)
  • puolawilk (m)
  • norjaulv

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • wolf
  • lemon
  • Lupus
  • dud

Esiintymistiheys

147 997 esiintymää · 56.4 / milj.

Suomi24
60.4
Sanomalehdet
41.5
Aikakauslehdet
22.3
Wikipedia
36.4
Reddit
48.8
Tekstitykset
47.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 27 (käsi)

Yleisimmät: susi 32 % · sudet 13 % · susia 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-usi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Susi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/susi