- Alkuperä
- Lainasana (venäjä: sudít́)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan suutia yhteydessä
- Vanhin tieto
- Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
Lainalähde: ← venäjä sudít́ ’tuomita, päättää, määrätä; sallia; arvostella, arvella, harkita; tutkia; selvitellä’ (→ koltansaame sūda̮d (kildininsaame) ’tuomita’), sud ’tuomio, oikeuskäsittely; tuomioistuin; arvostelu, mielipide’.
merk. muun muassa ’käräjät, oikeus; välienselvittely’
Vanhempi laina samasta venäjän sanueesta on suntio, katso tätä. Katso myös suutia2 ja suunta.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sūita, sūtia ’tuomita’, sūto ’käräjät’ |
|---|---|
| karjala | suutie ’tuomita (oikeudessa); määrätä, säätää; panetella, moittia, arvostella; ratkaista (riita tai asia); voittaa, olla parempi’, suuto ’käräjät; tuomio, rangaistus’ |
| lyydi | sūd́ida ’tuomita, ratkaista; panetella; turmella, vahingoittaa noitumisella (häissä)’, sūd (partit. sūdod) ’sallimus’, sud́ ’tuomari’ |
| vepsä | sūt́t́a (prs. sūd́in), sut́t́a ’tuomita; arvostella pahoin jtak; haukkua takanapäin’, sud, sūd (mon. ‑od, ‑ad) ’tuomioistuin, käräjät’ |
| vatja | sūdia ’tuomita, rangaista’, sūtia ’moittia, käräjöidä’, (vatjan Kukkosin murre) sūt́śia (prs. sū(h)ip) ’sama merkitys’, sūto ’tuomari; tuomioistuin, oikeudenkäynti’ |