suutia
verbi/ˈsuːtiɑˣ/suu-ti-a (2 tavua) · 6 kirjainta
Merkitykset
- tuomita; määrätä, säätää; sallia; selvittää, järjestää (raha- yms. asioita)
- syrjiä, sortaa (esim. sysimällä pois ruoan äärestä; eläimet toisiaan), syödä toisenkin osa
- kiilata (työkalun vartta terään), tiukata, varustaa kiiloilla
Esimerkkilauseet
"Jos nyt löytyy yksikin juuttilainen vallien takana, on Ascheberg huomaava hänet, ja tarvittaisiinpa todellakin suutia läpiä, joihin kokonainen armeija voisi kätkeytyä, jos sukulaiseni luulee, ett'ei sotamarskin kotkansilmä häntä huomaa.Etymologia
1suutia1 – tuomita; määrätä, säätää; sallia; selvittää, järjestää (raha- yms. asioita)
- Alkuperä
- Lainasana (venäjä: sudít́)
- Vanhin tieto
- Jacobus Petri Finno, 1580
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
Lainalähde: ← venäjä sudít́ ’tuomita, päättää, määrätä; sallia; arvostella, arvella, harkita; tutkia; selvitellä’ (→ koltansaame sūda̮d (kildininsaame) ’tuomita’), sud ’tuomio, oikeuskäsittely; tuomioistuin; arvostelu, mielipide’.
merk. muun muassa ’käräjät, oikeus; välienselvittely’
Vanhempi laina samasta venäjän sanueesta on suntio, katso tätä. Katso myös suutia2 ja suunta.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sūita, sūtia ’tuomita’, sūto ’käräjät’ |
|---|---|
| karjala | suutie ’tuomita (oikeudessa); määrätä, säätää; panetella, moittia, arvostella; ratkaista (riita tai asia); voittaa, olla parempi’, suuto ’käräjät; tuomio, rangaistus’ |
| lyydi | sūd́ida ’tuomita, ratkaista; panetella; turmella, vahingoittaa noitumisella (häissä)’, sūd (partit. sūdod) ’sallimus’, sud́ ’tuomari’ |
| vepsä | sūt́t́a (prs. sūd́in), sut́t́a ’tuomita; arvostella pahoin jtak; haukkua takanapäin’, sud, sūd (mon. ‑od, ‑ad) ’tuomioistuin, käräjät’ |
| vatja | sūdia ’tuomita, rangaista’, sūtia ’moittia, käräjöidä’, (vatjan Kukkosin murre) sūt́śia (prs. sū(h)ip) ’sama merkitys’, sūto ’tuomari; tuomioistuin, oikeudenkäynti’ |
2suutia2 – syrjiä, sortaa (esim. sysimällä pois ruoan äärestä; eläimet toisiaan), syödä toisenkin osa
3suutia3 – kiilata (työkalun vartta terään), tiukata, varustaa kiiloilla
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan suutaa yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Joko johd:ia sanasta suu (katso tätä) tai erillisestä (v)kantasuomalaisesta sanasta *śuta (joka on saanut äänt. vaikutusta v:stä suutaa2) = luulajansaame tjåhtē ’kiristyskiila, suude’, tjåhttit ’suudita, kiilata’ sekä mahdollisesti myös saame čutte (~ čuđđe) ’tarinoissa mainittu »†taala» l. vainolainen’, ellei viimemainittu kuulu suomi sota sanan yhteyteen (saame čutte edelleen → venäjä čud ’eräiden itämerensuomi kansojen, aik. virolaisten ja vatjalaisten, myöh. myös pohj.-vepsäläisten nimitys’ (→ suomi tšuudi ’sama merkitys’), johd. čuhná ’suomalainen tai virolainen (pejorat.)’).
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sūtā (prs. sūvvan) ’lyödä suuteet esimerkiksi viikatteen niteen tiukentamiseksi’, (kervehen ’kirveen’) sūin (g. sūtimen) ’suude’, sūvve: (viikatteen) sūtēt ’sama merkitys’ |
|---|---|
| karjala | suuvita ’kiilata, tilkitä, tukkia’, suuve ’suude, kiila’ |
| viro | murt. suue, suudi, suumes (g. suudme) ’kiila’, (Wied) suie, sui(d)me, suias ’sama merkitys’, suiata, suudata ’kiilata, kiristää kiilalla’. |
Samaa juurta olevia sanoja
Liittyvät sanat
Esiintymistiheys
202 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 61 (sallia), vokaalivaihtelutyyppi F
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
Riimit
-uːtiɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Suutia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suutia