suu­ti­a

verbi/ˈsuːtiɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suu-ti-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. tuomita; määrätä, säätää; sallia; selvittää, järjestää (raha- yms. asioita)
  2. syrjiä, sortaa (esim. sysimällä pois ruoan äärestä; eläimet toisiaan), syödä toisenkin osa
  3. kiilata (työkalun vartta terään), tiukata, varustaa kiiloilla

Esimerkkilauseet

"Jos nyt löytyy yksikin juuttilainen vallien takana, on Ascheberg huomaava hänet, ja tarvittaisiinpa todellakin suutia läpiä, joihin kokonainen armeija voisi kätkeytyä, jos sukulaiseni luulee, ett'ei sotamarskin kotkansilmä häntä huomaa.
— J. O. Åberg, Eleonora Lubomirski

Etymologia

1suutia1 – tuomita; määrätä, säätää; sallia; selvittää, järjestää (raha- yms. asioita)

Alkuperä
Lainasana (venäjä: sudít́)
Vanhin tieto
Jacobus Petri Finno, 1580
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja

Lainalähde: ← venäjä sudít́ ’tuomita, päättää, määrätä; sallia; arvostella, arvella, harkita; tutkia; selvitellä’ (→ koltansaame sūda̮d (kildininsaame) ’tuomita’), sud ’tuomio, oikeuskäsittely; tuomioistuin; arvostelu, mielipide’.

merk. muun muassa ’käräjät, oikeus; välienselvittely’

Vanhempi laina samasta venäjän sanueesta on suntio, katso tätä. Katso myös suutia2 ja suunta.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensūita, sūtia ’tuomita’, sūto ’käräjät’
karjalasuutie ’tuomita (oikeudessa); määrätä, säätää; panetella, moittia, arvostella; ratkaista (riita tai asia); voittaa, olla parempi’, suuto ’käräjät; tuomio, rangaistus’
lyydisūd́ida ’tuomita, ratkaista; panetella; turmella, vahingoittaa noitumisella (häissä)’, sūd (partit. sūdod) ’sallimus’, sud́ ’tuomari’
vepsäsūt́t́a (prs. sūd́in), sut́t́a ’tuomita; arvostella pahoin jtak; haukkua takanapäin’, sud, sūd (mon. ‑od, ‑ad) ’tuomioistuin, käräjät’
vatjasūdia ’tuomita, rangaista’, sūtia ’moittia, käräjöidä’, (vatjan Kukkosin murre) sūt́śia (prs. sū(h)ip) ’sama merkitys’, sūto ’tuomari; tuomioistuin, oikeudenkäynti’

Samaa juurta olevia sanoja

2suutia2 – syrjiä, sortaa (esim. sysimällä pois ruoan äärestä; eläimet toisiaan), syödä toisenkin osa

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1880
Levinneisyys
Etelä-Savo Keski-Suomi ja ymp.

Mahdollisesti samaa alkuperää kuin suutia1 (katso tätä), vaikkakin sanaan on ilmeisesti sekoittunut myös ainakin suu sanan johd. suutaa ’hyljeksiä ruokaa, jättää tähteeksi’.

Samaa juurta olevia sanoja

3suutia3 – kiilata (työkalun vartta terään), tiukata, varustaa kiiloilla

Sanakirjassa
Käsitellään sanan suutaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Joko johd:ia sanasta suu (katso tätä) tai erillisestä (v)kantasuomalaisesta sanasta *śuta (joka on saanut äänt. vaikutusta v:stä suutaa2) = luulajansaame tjåhtē ’kiristyskiila, suude’, tjåhttit ’suudita, kiilata’ sekä mahdollisesti myös saame čutte (~ čuđđe) ’tarinoissa mainittu »†taala» l. vainolainen’, ellei viimemainittu kuulu suomi sota sanan yhteyteen (saame čutte edelleen → venäjä čud ’eräiden itämerensuomi kansojen, aik. virolaisten ja vatjalaisten, myöh. myös pohj.-vepsäläisten nimitys’ (→ suomi tšuudi ’sama merkitys’), johd. čuhná ’suomalainen tai virolainen (pejorat.)’).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensūtā (prs. sūvvan) ’lyödä suuteet esimerkiksi viikatteen niteen tiukentamiseksi’, (kervehen ’kirveen’) sūin (g. sūtimen) ’suude’, sūvve: (viikatteen) sūtēt ’sama merkitys’
karjalasuuvita ’kiilata, tilkitä, tukkia’, suuve ’suude, kiila’
viromurt. suue, suudi, suumes (g. suudme) ’kiila’, (Wied) suie, sui(d)me, suias ’sama merkitys’, suiata, suudata ’kiilata, kiristää kiilalla’.

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

202 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 61 (sallia), vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin suutia taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsuudinsuudinolen suutinutolin suutinut
sinäsuuditsuuditolet suutinutolit suutinut
hänsuutiisuution suutinutoli suutinut
mesuudimmesuudimmeolemme suutineetolimme suutineet
tesuudittesuuditteolette suutineetolitte suutineet
hesuutivatsuutivatovat suutineetolivat suutineet
passiivisuuditaansuudittiinon suudittuoli suudittu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuutisinolisin suutinut
sinäsuutisitolisit suutinut
hänsuutisiolisi suutinut
mesuutisimmeolisimme suutineet
tesuutisitteolisitte suutineet
hesuutisivatolisivat suutineet
passiivisuudittaisiinolisi suudittu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsuudi—
hänsuutikoonolkoon suutinut
mesuutikaamme—
tesuutikaa—
hesuutikootolkoot suutineet
passiivisuudittakoonolkoon suudittu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuutinenlienen suutinut
sinäsuutinetlienet suutinut
hänsuutineelienee suutinut
mesuutinemmelienemme suutineet
tesuutinettelienette suutineet
hesuutinevatlienevät suutineet
passiivisuudittaneenlienee suudittu

Infinitiivit

1. infinitiivisuutia
1. inf. pitkä muotosuutiakseen
2. inf. inessiivisuutiessa
2. inf. inessiivi, passiivisuudittaessa
2. inf. instruktiivisuutien
3. inf. inessiivisuutimassa
3. inf. elatiivisuutimasta
3. inf. illatiivisuutimaan
3. inf. adessiivisuutimalla
3. inf. abessiivisuutimatta
3. inf. instruktiivisuutiman
4. infinitiivisuutiminen
5. infinitiivisuutimaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisuutiva
Passiivin 1. partisiippisuudittava
Aktiivin 2. partisiippisuutinut
Passiivin 2. partisiippisuudittu
Agenttipartisiippisuutima
Kieltopartisiippisuutimaton

Riimit

-uːtiɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suutia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suutia