sär­vin

substantiivi/ˈsærʋin/
Jaa

Merkitys

  1. leivän tai perunan kanssa syötävä voi, liha, kalaEi kahta särvintä leivän päälle!

Etymologia

mahdollisesti särpiä + johdin -in

Esimerkkilauseet

Söi kansaa, vuoroin syötäväänsä taas särpimikseen haukkui, jos kuka häntä kynsin hääti, hän sille haukkumisen sääti...
— Irmari Rantamala, Martva III
Ystävysten onnistui kuitenkin hankkia tällä vaatimattomalta summalla leipää, viiniä, särvintä, tupakkaa, valoa ja tulta.
— Henri Murger, Boheemielämää
Aikaisempina vuosisatoina reitin kosket ja Koukunvirta olivat lohirikkaita ja niistä pyydettiin särvintä myyntiin asti.
— Wikipedia: Pilppa

Esiintymistiheys

1 357 esiintymää · 0.5 / milj.

Suomi24
0.6
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33, vokaalivaihtelutyyppi E

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisärvin
Genetiivisärpimen
Partitiivisärvintä
Essiivisärpimenä
Translatiivisärpimeksi
Inessiivisärpimessä
Elatiivisärpimestä
Illatiivisärpimeen
Adessiivisärpimellä
Ablatiivisärpimeltä
Allatiivisärpimelle
Abessiivisärpimettä

Riimit

-ærʋin

Kaikki riimit

Lähteet