söö­tis­ti

»Jaa, jaa», Pekka selittää, »minun elämänparannukseni alkaa tyvestä ja nousee latvaan, vakaasti ja perinjuurisesti.» »Voi, voi, miten söötisti sanottu!» Kyllikki riemahtaa ja hyppää Pekan käsivarteen.

Nimenomaan viimeksimainitun, sillä ne olivat kaikki niin söötisti pyöreitä ja pullevia kuin parhaimmilleen lihoneet lapset, juosten sievästi siroilla jaloillaan ja kallistellen pientä päätänsä ja ohutta kaulaansa oikein koketisti.