tah­rat­tu

Tähtirakkautes hyljäten ja kupeeltasi luopuin Maa on syvään langennut, Kuun peikonhyväilyihin juopuin; raiskattu on, vereen, tuskan-syntiin tahrattu on nuoruus tyttäresi — itke, Äiti jumalallinen, tai nouskoon pilvi häpeän sun otsallesi.

Tyhjä on maineen kultainen istuin, tahrattu verin on ikuinen Rooma, verin, min jälkiä puhtaaksi pese koskaan ei aika, ei umpehen painu milloinkaan haavat, jotka on iskenyt alhainen vietti alhaisten henkien, alhaisen koston.

Raskaaksi tulleen Muirnen maine oli tahrattu, ja hänestä tuli hyljeksitty.