tar­vo

erisnimi, verbi/ˈtɑrʋo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tar-vo (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. sonnin nimi
  2. tarvoin sarvi ’juomasarvi’

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan tarvas yhteydessä
Vastineita
viro
  1. suomitarvas
  2. balttilainenvertaa liettua taũras ’alkuhärkä (Euroopassa 1600-luvulle asti tavattu villi nautaeläin)’, muinaispreussi tauris ’visentti’, kreikka taũros, latina taurus ’sonni, härkä’

Samasta indoeurooppalaisesta sanueesta on mahdollisesti peräisin suomi teuras (katso tätä) vastineineen; katso myös torvi.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viro(vanh. ja murt.) tarvas ’saksanhirvi (Göseken); ison miehen, eläimen tms. vertauskuva’, Taro (härän nimi)

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑrʋo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tarvo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tarvo