Merkitys
- 1.henkilö, joka testamenttaa; testamentin tekijä
Etymologia
testamentata + johdin -ja
Esimerkkilauseet
Ja eikö sana "maanpako", jonka testamenttaaja näköjään tarkoituksetta oli siihen liittänyt, ollut mitä lempein ja sävyisin arvostelu Aramiksen käytöksestä, joka oli aiheuttanut Portoksen kuoleman?
Tämän sairaalan rakentaminen oli alettu vuonna 1489 yksityishenkilön jälkisäädännön määräämillä rahoilla, sitä oli sitten jatkettu yleisillä varoilla sekä muiden testamenttaajien ja lahjoittajien raha-avustuksilla, ja sen alkuperäinen tarkoitus oli tarpeen vaatiessa vastaanottaa ruttosairaita; tämä vitsaus oli jo paljon varhemmin tätä aikaa ja paljon myöhemminkin ilmestynyt, pari, neljä, kuusi, kahdeksan kertaa vuosisadan kuluessa, milloin missäkin seuduin Europpaa, vallaten joskus suuren osan mannermaata, jopa joskus raivoten koko sen pituudelta toisesta päästä toiseen.
Näin asia on periaatteessa, mutta käytännössä voidaan esimerkiksi testamentti julistaa pätemättömäksi testamenttaajan erehdyksen perusteella.
Esiintymistiheys
132 esiintymää, 0.1 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10
| Nominatiivi | testamenttaaja |
| Genetiivi | testamenttaajan |
| Partitiivi | testamenttaajaa |
| Essiivi | testamenttaajana |
| Translatiivi | testamenttaajaksi |
| Inessiivi | testamenttaajassa |
| Elatiivi | testamenttaajasta |
| Illatiivi | testamenttaajaan |
| Adessiivi | testamenttaajalla |
| Ablatiivi | testamenttaajalta |
| Allatiivi | testamenttaajalle |
| Abessiivi | testamenttaajatta |
Riimit
-entːɑːjɑ
Kaikki riimit