- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: hut)
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- yleinen
- suomitietää huutia
- nykyruotsihut ’huuti! häpeä!’, veta hut ’hävetä’liittyy mahdollisesti verbiin huta (åt, opp) ’komentaa, usuttaa (koiraa)’, vertaa myös s.v. huutaa main. skandinaavisia sanoja
viro murt. (ist‑)huut ’huuti (ärjäisy koiralle)’, pohjoissaame huwˈdâ ’kunnioitus, pelko’ ← suomi ← skandinaavinen.