1huutaa1 – kiljua, kirkua, karjua jne.
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
Lainalähde: Myös skandinaavista alkuperää on esitetty (muinaisgotlanti huti, nykynorja murt. huta ’huutaa, kirkua, meluta’).
Todennäköisesti onomat. sana.
Mahdollisesti suomi → eteläsaame hütt´edh ’ulvoa, haukkua; soimata’, ruotsinsaame huttet ’haukkua (koira)’, ellei tämä ole erill. onomat. sana.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hūtā ’huutaa’ |
|---|
| karjala | huutoa ’huutaa’, huuvattoa ’saada huutamaan’ |
|---|
| – | vertaa myös viro hüüda ’huutaa’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2huutaa2 – jäähdyttää, huokua kylmää tai lämmintä; huurtaa
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan huude yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, keskivepsä, viro
Etuvok. vastineita katso s.v. hyyde.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | huuveh ’huurre, härmä’, huutehine ’huurteinen’ |
|---|
| lyydi | hūdeh, ūdeh |
|---|
| keskivepsä | keskivepsä hude, hude̮g(i) ’sama merkitys’ |
|---|
| viro | murt. uude, ‑tis ’sama merkitys’, uudetada ’mennä huurteeseen, riitteeseen’. |
|---|
suomi → pohjoissaame uđâs, luulajansaame huhtē, karjala → koltansaame ūδa̮s, kildininsaame uδas ’huurre, kuura’, kildininsaame ud, turjansaame udda ’lumi puissa’, vepsä → venäjä murt. gúdega, júdega ’härmä’.
Samaa juurta olevia sanoja