huu­taa

verbi/ˈhuːtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

huu-taa (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 941. yleisin sana

Merkitykset

  1. puhua hyvin lujaaOletko vihainen minulle kun tuolla tavalla huudat?
  2. tarjota huutokaupassaHuusin vanhan sohvan.
  3. kutsua apua kovalla äänelläHän yritti huutaa apua, mutta kukaan ei kuullut häntä.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Kuului kiljunaa ja parkaisuja; ihmiset huusivat, tappelivat, sysivät toisiaan ja pyörtyivät, eikä kukaan tiennyt minne mennä eikä löytänyt pääsytietä.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
Kaikki koettivat kilvan päästä laivaan, toinen tuuppaili toistaan, moni suistui laiturilta mereen, haavoittuneet vaikeroivat huutaen apua, surkea sekasorto vallitsi.
— Robert Louis Stevenson, Musta nuoli
Jos tilanteesta ei ole ulospääsyä, se saattaa johtaa siihen, että autisti huutaa, rikkoo esineitä tai tönii muita.
— Wikipedia: Autismi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan huutaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ja valon keskeltä huutaa ääni hebreankielellä: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?
— Jalmari Kauppala, Marttyyrien historiaa
Kun he astuivat puutarhaan, täytyi Stinelin huutaa ääneen: "Oi, kuinka kaunista!
— Johanna Spyri, Pieni italialainen
Silloin aloin huutaa apua; huusin voimieni takaa, mutta kukaan ei minua kuullut.
— Marguerite Audoux, Marie-Claire
Hän erotti heti, kumpi oli arkkipiispa, ja juoksi kovasti huutaen hänen peräänsä.
— C. Georg Starbäck, Niilo Bonpoika Sture III Testamentti

Etymologia

1huutaa1 – kiljua, kirkua, karjua jne.

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala

Lainalähde: Myös skandinaavista alkuperää on esitetty (muinaisgotlanti huti, nykynorja murt. huta ’huutaa, kirkua, meluta’).

Todennäköisesti onomat. sana.

Mahdollisesti suomi → eteläsaame hütt´edh ’ulvoa, haukkua; soimata’, ruotsinsaame huttet ’haukkua (koira)’, ellei tämä ole erill. onomat. sana.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhūtā ’huutaa’
karjalahuutoa ’huutaa’, huuvattoa ’saada huutamaan’
–vertaa myös viro hüüda ’huutaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

2huutaa2 – jäähdyttää, huokua kylmää tai lämmintä; huurtaa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huude yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, keskivepsä, viro

Etuvok. vastineita katso s.v. hyyde.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahuuveh ’huurre, härmä’, huutehine ’huurteinen’
lyydihūdeh, ūdeh
keskivepsäkeskivepsä hude, hude̮g(i) ’sama merkitys’
viromurt. uude, ‑tis ’sama merkitys’, uudetada ’mennä huurteeseen, riitteeseen’.

suomi → pohjoissaame uđâs, luulajansaame huhtē, karjala → koltansaame ūδa̮s, kildininsaame uδas ’huurre, kuura’, kildininsaame ud, turjansaame udda ’lumi puissa’, vepsä → venäjä murt. gúdega, júdega ’härmä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • shout
  • bawl
  • call out
  • call
  • holler
  • hollo
  • clamor
  • clamour

Esiintymistiheys

313 310 esiintymää · 119.4 / milj.

Suomi24
129.6
Sanomalehdet
26.1
Aikakauslehdet
26.8
Wikipedia
20.5
Reddit
100.5
Tekstitykset
144.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 54, vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: huutaa 34 % · huusi 13 % · huuda 6 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin huutaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähuudanhuusinolen huutanutolin huutanut
sinähuudathuusitolet huutanutolit huutanut
hänhuutaahuusion huutanutoli huutanut
mehuudammehuusimmeolemme huutaneetolimme huutaneet
tehuudattehuusitteolette huutaneetolitte huutaneet
hehuutavathuusivatovat huutaneetolivat huutaneet
passiivihuudetaanhuudettiinon huudettuoli huudettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuutaisinolisin huutanut
sinähuutaisitolisit huutanut
hänhuutaisiolisi huutanut
mehuutaisimmeolisimme huutaneet
tehuutaisitteolisitte huutaneet
hehuutaisivatolisivat huutaneet
passiivihuudettaisiinolisi huudettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähuuda—
hänhuutakoonolkoon huutanut
mehuutakaamme—
tehuutakaa—
hehuutakootolkoot huutaneet
passiivihuudettakoonolkoon huudettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuutanenlienen huutanut
sinähuutanetlienet huutanut
hänhuutaneelienee huutanut
mehuutanemmelienemme huutaneet
tehuutanettelienette huutaneet
hehuutanevatlienevät huutaneet
passiivihuudettaneenlienee huudettu

Infinitiivit

1. infinitiivihuutaa
1. inf. pitkä muotohuutaakseen
2. inf. inessiivihuutaessa
2. inf. inessiivi, passiivihuudettaessa
2. inf. instruktiivihuutaen
3. inf. inessiivihuutamassa
3. inf. elatiivihuutamasta
3. inf. illatiivihuutamaan
3. inf. adessiivihuutamalla
3. inf. abessiivihuutamatta
3. inf. instruktiivihuutaman
4. infinitiivihuutaminen
5. infinitiivihuutamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihuutava
Passiivin 1. partisiippihuudettava
Aktiivin 2. partisiippihuutanut
Passiivin 2. partisiippihuudettu
Agenttipartisiippihuutama
Kieltopartisiippihuutamaton

Riimit

-uːtɑː

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huutaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huutaa