tius­kah­del­la

verbi/ˈtiu̯skɑhdelːɑˣ/
Jaa

Merkitys

(englanniksi)
  1. (frequentative)(intransitive)To keep snapping (to say abruptly or sharply).

Esimerkkilauseet

Väliin ovi kävi jossakin, kyyhkynen alkoi kujertaa ja varpunen tiuskahdella vihaisesti.
— Eino Railo, Kuninkaan tytär ja puoli valtakuntaa eli köyhän osa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67, vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivitiuskahdella
Ind. prees. yks. 1.tiuskahtelen
Ind. imperf. yks. 3.tiuskahteli
Kond. prees. yks. 3.tiuskahtelisi
Pot. prees. yks. 3.tiuskahdellee
Imperat. prees. yks. 3.tiuskahdelkoon
Akt. 2. partisiippitiuskahdellut
Pass. imperf.tiuskahdeltiin

Riimit

-elːɑ

Kaikki riimit

Lähteet