to­ro

erisnimi/ˈtoro/
Jaa
Viittaa artikkeliin

to-ro (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitykset

  1. myllyn suppilo; ränni, putki; kannun nokka
  2. jokin sojottava (puu, oksa, tötterö yms.); tyhmä

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
Lounais-Suomi, paikoin Häme Karjalan kannas Inkerinmaa
Vastineita
viro

Sanat kuulunevat samaan deskr. sanueeseen kuin toro, torro (Jusl), torri ’jk sojottava (puu, oksa, tötterö yms.); tyhmä’, torottaa (paikoin etupäässä savolaismurteet), torrottaa (paikoin Pohjois-Savo) ’olla pystyssä, sojottaa; jököttää’ (nykyruotsi murt. Suomi tåro ’tutti’, toro ’tyhmyri’ ← suomi). Vertaa törö, katso myös torahammas.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

virotoru ’putki, torvi; (pyssyn) piippu’, murt. tori ’putki, ränni’ (→ liivi tori ’putki, kannun nokka’).

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

1 543 esiintymää · 0.6 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
1.0
Aikakauslehdet
1.0
Wikipedia
6.2
Reddit
0.3
Tekstitykset
1.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oro

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Toro. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/toro