- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tukka yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, koltansaame
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tukka, tukistā |
|---|---|
| karjala | tukka, tukistoa ’tukistaa’ |
| lyydi | tuk ’hius’ |
| vepsä | tuk ’hius’, tukad ’hiukset, tukka’ |
| vatja | tukke̮, tukka ’töyhtö’ |
| viro | tukk (g. tuka) ’otsatukka’, (Wied) tukistada ’tukistaa’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| koltansaame | koltansaame to´kkĕ ’hevosenharja, töyhtö’, kildininsaame tokk ’(kissan tai koiran) niskakarvat’ (voi olla myös vanha laina ← itämerensuomi). |
|---|
pohjoissaame dukˈke ’hiustupsu’ ← suomi.
Samaa juurta olevia sanoja
Vastineet sukukielissä (11 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | sotka ’sotka; telkkä’ |
|---|---|
| lyydi | sotk(e̮) ’sorsalintu; sotka’ |
| vepsä | sotk (g. ‑an) ’sorsa; sorsalintu’ |
| viro | sõtkas ’telkkä’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame čoađˈge (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’sotka; telkkä’ |
|---|---|
| ersämordva | ersämordva śulgo, mokšamordva śulga ’jk sukeltaja: telkkä (?), kuikka (?)’ |
| länsimari | länsimari šoe: ala-šoe ’kirjava sorsa’, itämari śue ’koskelo’ |
| udmurtti | śuli̮ ’koskelo’ |
| komi | śul: śul-t́śe̮ž ’sorsa’ |
| etelämansi | etelämansi sɛ̮̄ĺ, länsimansi sē̮ĺ, itämansi pohjoismansi sāĺ ’sotka tai telkkä’ |
| itähanti | itähanti pohjoishanti saj, etelähanti soj ’sama merkitys’ (hanti → selkuppi saj ’koskelo’). |
Lue myös Kotuksen kirjoitus sotka.