tup­pi­mai­nen

Kotelo (spatha), tuppimainen perälehti, joka eräissä kasveissa peittää kukan ennen valmistumistansa ja sitte kukan ilmestyessä halkeaa kytästä.

norkko l. palmu (amentum, julus, hänge), kun hienolla, tavallisesti notkealla, kukkiessaan tahi hedelmöityään varisevalla pitkulaisella lapakolla on perättömiä, vaillinaisia kukkia, katetut ennen puhkeamistaan limisuomuisilla, ei tuppimaisilla suojuksilla, e.m.

Soikkoluikalla on kaksi lehteä, jotka ovat surkastuneet hyvin pieniksi ja tuppimaisiksi varren tyvelle.