tur­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. parka, raukka

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
ei nykymurt.
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, koltansaame

Lähtökohta: ? ← germaaninen *dwerga-, vertaa muinaisnorja dvergr, nykyruotsi dvärg ’kääpiö’, muinaisruotsi dvärgher ’sama merkitys, myt. olento, maahinen’, nykysaksa Zwerg ’kääpiö’.

Mahdollisena on pidetty myös yhteyttä sanaan turkki, jos alkup. merk. olisi ’raukka, poloinen’; samanlainen merk:n kehitys ’vaatekappale’ → ’raukka’ on tapahtunut myös sanoissa parka, raasu1 ja riepu, mutta näissä ei tavata äänneasun variaatiota kuten tässä.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenturkain: turkain tūli ’vinha tuuli’
karjalaturkaine ’kirosana: turkanen, pahus’
vatja(Tsv) turkke̮in (tūli) ’vinha (tuuli)’
viroturkane ’kuuma’, turkane pime ’pilkkopimeä’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

koltansaamekoltansaame to´rkkĕ ’saasta, saastainen esine’, koltansaame torkkăd (kildininsaame) ’saastuttaa’

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

7 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Turka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/turka