tur­ma

substantiivi/ˈturmɑ/
Jaa

Merkitykset

  1. onnettomuus, tapaturmaTurmassa kuoli kolme ihmistä.
  2. (ylätyyliä)turmio, tuhoJoudut tuota menoa vielä turman omaksi.

Etymologia

sana pohjautuu germaanisperäiseen oletettuun sanavartaloon turma-, samoin kuin johdokset turmella ja turmio. Nykykielissä samaan sanavartaloon pohjau­tuvat muun muassa islannin tyrma (’pakottaa’; ’huonontua’) ja tyrming (’surke- us’; ’tuho’) . : Yhdyssana tapaturma esiintyi suomen kirjakielessä jo vuonna 1544 ilmesty­neessä Mikael Agricolan Rucouskiriassa ja turma itsenäisenä sanana vuon­na 1745 julkaistussa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa Suomalaisen Sana-Lu- gun Coetus.

Yhdyssanat ja johdokset

Esimerkkilauseet

Mies sairas maassa vaivaa vaikeroi, auringon iloon hänet Luoja loi, nyt kentän ääreen vaipuu veriin mies, nyt tulee turma, iki-yö kenties.
— Larin-Kyösti, Sydänpäivän lauluja
Ei kättä hellää, ei ystävyyttä, vaan kovat kohlut useesti syyttä, ja tuhat vaaraa ja tuhat turmaa, petetty lempi, mi uskon surmaa.
— Hilja Pärssinen, Musta virta
Matkustajat eivät olleet aivokuolleita turman hetkellä, vaan he olisivat selvinneet tutkimusten mukaan hengissä, mikäli kone olisi saatu turvallisesti alas.
— Wikipedia: Helios Airwaysin lento 522

Esiintymistiheys

7 368 esiintymää · 2.8 / milj.

Suomi24
2.0
Sanomalehdet
19.5
Aikakauslehdet
2.8
Wikipedia
5.6
Reddit
0.9
Tekstitykset
2.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviturma
Genetiiviturman
Partitiiviturmaa
Essiiviturmana
Translatiiviturmaksi
Inessiiviturmassa
Elatiiviturmasta
Illatiiviturmaan
Adessiiviturmalla
Ablatiiviturmalta
Allatiiviturmalle
Abessiiviturmatta

Riimit

-urmɑ

Kaikki riimit

Lähteet