turma
substantiivi/ˈturmɑ/
Merkitykset
- 1.onnettomuus, tapaturmaTurmassa kuoli kolme ihmistä.
- 2.(ylätyyliä)turmio, tuhoJoudut tuota menoa vielä turman omaksi.
Etymologia
sana pohjautuu germaanisperäiseen oletettuun sanavartaloon turma-, samoin kuin johdokset turmella ja turmio. Nykykielissä samaan sanavartaloon pohjautuvat muun muassa islannin tyrma (’pakottaa’; ’huonontua’) ja tyrming (’surke- us’; ’tuho’) . : Yhdyssana tapaturma esiintyi suomen kirjakielessä jo vuonna 1544 ilmestyneessä Mikael Agricolan Rucouskiriassa ja turma itsenäisenä sanana vuonna 1745 julkaistussa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa Suomalaisen Sana-Lu- gun Coetus.
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
Esimerkkilauseet
Mies sairas maassa vaivaa vaikeroi, auringon iloon hänet Luoja loi, nyt kentän ääreen vaipuu veriin mies, nyt tulee turma, iki-yö kenties.
Ei kättä hellää, ei ystävyyttä, vaan kovat kohlut useesti syyttä, ja tuhat vaaraa ja tuhat turmaa, petetty lempi, mi uskon surmaa.
Matkustajat eivät olleet aivokuolleita turman hetkellä, vaan he olisivat selvinneet tutkimusten mukaan hengissä, mikäli kone olisi saatu turvallisesti alas.
Esiintymistiheys
7 368 esiintymää, 2.8 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10
| Nominatiivi | turma |
| Genetiivi | turman |
| Partitiivi | turmaa |
| Essiivi | turmana |
| Translatiivi | turmaksi |
| Inessiivi | turmassa |
| Elatiivi | turmasta |
| Illatiivi | turmaan |
| Adessiivi | turmalla |
| Ablatiivi | turmalta |
| Allatiivi | turmalle |
| Abessiivi | turmatta |
Riimit
-urmɑ
Kaikki riimit