tuu­ki

substantiivi/ˈtuːki/
Jaa

Merkitys

  1. (arkikieltä)(murteellinen)pöytäliina, liina

Etymologia

ruotsin duk

Esimerkkilauseet

— Ei suikaan ryökinällä ole sitten mutisemista, jos laitetaan tuuki.
Urho Karhumäki, Rantasuon sankarit
— Hah hah haa — — — han e tuuki!
Jaakkoo Vaasan, Jaakkoo lähti Pariisihi...
Ykä asuu viidakkoperheensä kanssa, johon kuuluvat hänen paras kaverinsa Apina, hurjan idealistinen ympäristönsuojelija Ursula, muodin orja Magnolia, Ykän uskollinen norsu Musti ja pitkäaikainen ystävä Tuuki -lintu.
Wikipedia: Viidakon Ykä (animaatiosarja)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5

SijamuotoYksikkö
Nominatiivituuki
Genetiivituukin
Partitiivituukia
Essiivituukina
Translatiivituukiksi
Inessiivituukissa
Elatiivituukista
Illatiivituukiin
Adessiivituukilla
Ablatiivituukilta
Allatiivituukille
Abessiivituukitta

Riimit

-uːki

Kaikki riimit

Lähteet