ty­jö

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. luokse

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tykö yhteydessä
Vastineita
vatja, mokšamordva, mari, udmurtti, komi, unkari

Sanan tyvi taiv.-muotoja; poikkeuksellinen äännekehitys (lat.) *tüve-k → *tüγe-k (josta → *tüγö → tykö) johtunee labiaalivokaalin naapuruudesta, ja osansa on varmaankin myös merkitykseltään ja käytöltään läheisten adverbiparadigmojen (taa: takaa: takana) mallilla. — Samanlaisia partikkeleita samasta vartalosta ovat myös

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Vertailukohtia

vatjatüvē ’luokse’
mokšamordvamokšamordva t́ejś, t́ejsa, t́ejsta ’luo, luona, luota’
maritüŋgö ’luo’
udmurtti, komidińe, dińi̮n, dińi̮ś ’luo, luona, luota’
unkaritőlem ’minulta, minun luotani’ (erosijan ‑l- + poss. suff., myös muissa persoonissa), ‑től (~ ‑tól) abl. pääte.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tyjö. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tyjö