u­roi­sa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. urospuolinen

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan uros yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, luulajansaame

rinn. uro (Flor 1678) ’(voimakas) mies’

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenurohoin ’tavallista suurempi, runsas’, urroisa ’urospuolinen; suuri’
karjalauros (g. urohon) ’mies, aviomies; etevä työssään; koiras’, uro ’mies (run.)’, uroi ’isä (itk.)’, uroisa, urottšu ’koiras’
lyydiuroi ’mies, uros’
vepsä(August Ahlqvistin aineistosta) uros ’appi’

Kaukaisemmissa sukukielissä

luulajansaameluulajansaame årēs (eteläsaame uumajansaame piitimensaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’uros; porohärkä’ (edustaa johtimensa puolesta alkuperäisempää muotoa *uras, vertaa koiras (s.v. koira), naaras); sanan äänt. poikkeuksellisia variantteja ovat pohjoissaame vârres ja turjansaame vi̮ə̑res ’uros’
–? unkari úr ’herra’ (ellei ← turkin kieli urï ’nuorukainen’).

itämerensuomi-saame sanan vartalo-osa voi olla pelkkä u- (vertaa koi-, naa-), josta myös suomi ukko (katso tätä) näyttää johdetun; tämän mahdollisesti vastine voisi olla etelämansi oj, itämansi woj, länsimansi wuj, pohjoismansi ūj ’eläin; karhu’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Uroisa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/uroisa