Asiasanasto.fi

vaaninta

substantiivi

/ˈʋɑːnintɑ/

Johdettu sanasta: vaania

Merkitys

  1. 1.vaaniminen

Etymologia

vaania + johdin -nta

Esimerkkilauseet

Aho vihreä paahteessa auringon salon harhaisan helmassa on, siell' istuvi lukki niin musta kuin yö, vain vaaninta häijyllä työ.

Eino Leino, Kootut teokset III

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

Nominatiivivaaninta
Genetiivivaaninnan
Partitiivivaanintaa
Essiivivaanintana
Translatiivivaaninnaksi
Inessiivivaaninnassa
Elatiivivaaninnasta
Illatiivivaanintaan
Adessiivivaaninnalla
Ablatiivivaaninnalta
Allatiivivaaninnalle
Abessiivivaaninnatta

Riimit

-ɑːnintɑ

Kaikki riimit