vai­ke­ne­mi­nen

substantiivi/ˈʋɑi̯keneminen/
Jaa

Johdettu sanasta: vaieta

Merkitykset

  1. se, että vaikenee
  2. se, että on vaienneena

Synonyymit

Etymologia

vaieta + johdin -minen

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Miten olikaan, täytyi puhua, vaikeneminen ei käynyt päinsä, ja lopuksi me oikein vilkkaasti juttelimme toistemme kanssa.
— Kai Donner, Siperian samojedien keskuudessa vuosina 1911-1913 ja 1914
Jos talo olisi vaipunut maan alle, eivät vanhemmat olisi voineet hämmästyä enemmän kuin he hämmästyivät sitä, että talo ylenkatsottiin, — ja Mildridin vaikeneminen osoitti, että hän oli samaa mieltä.
— Björnstjerne Björnson, Kertomuksia
Englanti luopui peine forte et dure 'n käytöstä vuonna 1772, jolloin kaikissa oikeudenkäynnissä vaikeneminen määriteltiin maanpetosoikeudenkäyntien tapaan syyllisyyden tunnustamiseksi.
— Wikipedia: Peine forte et dure

Englanninkieliset vastineet

  • silence

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivaikeneminen
Genetiivivaikenemisen
Partitiivivaikenemista
Essiivivaikenemisena
Translatiivivaikenemiseksi
Inessiivivaikenemisessa
Elatiivivaikenemisesta
Illatiivivaikenemiseen
Adessiivivaikenemisella
Ablatiivivaikenemiselta
Allatiivivaikenemiselle
Abessiivivaikenemisetta

Riimit

-eminen

Kaikki riimit

Lähteet