- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vaieta yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro
Lainalähde: germaanista alkuperää, vertaa germaaninen *waika-, muinaisnorja veikr ’pehmeä, heikko’, nykynorja vek, veik ’pehmeä, (liian) taipuisa, veltto, hauras, voimaton, heikko’, muinaisruotsi veker, nykyruotsi vek ’notkea, taipuisa, pehmeä, lauhkea, hento’, saksa weich ’pehmeä; heikko, tunteellinen; nuoska, märkä (lumi)’, anglosaksi wāc ’pehmeä, heikko; veltto; mitätön, kehno’.
itämerensuomalaisen sanueen oletettu kantasana on *vaikka ’hiljainen, äänetön’, jolle on puolestaan ehdotettu
Katso myös vaiti.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vaiketa ’rauhoittua, tyyntyä’ |
|---|---|
| karjala | vaikkaine ’äänetön, vaiti’, vaikastuo ’vaieta’ |
| lyydi | vaikkańi ’vaiti, ääneti’, vaikastuda ’vaieta’ |
| vepsä | vaikńe ’hiljainen, äänetön; hiljaa, salaa’, vaikastuda, vaikištuda ’vaieta’ |
| – | ? vatja vaige̮da ’vaipua’ |
| viro | (Wied) vaikneda ’rauhoittua, tyyntyä’, vaik (Wied; g. vaiga, vaigi, vaigu) ’hiljainen, rauhallinen’, vaikne ’sama merkitys’, vaiki ’vaiti’, vaikida ’vaieta’ |
(suomi → luulajansaame vaihkētit ’mennä äkkiä ohi, tauota’, inarinsaame vajkkaniđ ’vaieta, hiljetä’).