Asiasanasto.fi

vaillinki

substantiivi

/ˈʋɑi̯lːiŋki/

Merkitys

  1. 1.(vanha)vaje, puutos

Etymologia

johdos sanasta vailla

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Mutta kun hän jo kaukaa näki lihavilla kirjaimilla otsakkeen ja aliotsakkeen: "Vaillinki ja vararikko, toimitusjohtaja ampunut itsensä" sekä heti sen perästä: "Suuria petkutuksia, petkuttaja vangittu, uusia paljastuksia odotettavissa," hän laski hämmästyneenä lehden hetkeksi polvelleen.

Eino Leino, Kootut teokset XII

— Suokaa anteeksi, sanoi Danglars tavattoman hävyttömästi, — mutta luulin ensi hetkessä, että teillä olisi pieni vaillinki täytettävänä.

vanh. Alexandre Dumas, Monte-Criston kreivi

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5, vokaalivaihtelutyyppi G

Nominatiivivaillinki
Genetiivivaillingin
Partitiivivaillinkia
Essiivivaillinkina
Translatiivivaillingiksi
Inessiivivaillingissa
Elatiivivaillingista
Illatiivivaillinkiin
Adessiivivaillingilla
Ablatiivivaillingilta
Allatiivivaillingille
Abessiivivaillingitta

Riimit

-ɑilːiŋki

Kaikki riimit