vakanssi

Kun eroava tai pelivelkoihin uponnut upseeri möi oman vakanssinsa, möi hän sen — ei ansiokkaimmalle, ei urhoollisimmalle, vaan sille, kenellä oli maksaa korkein summa, sekä myyjälle että hovin suosikeille — mikäli ei ostaja paran kaiken lisäksi täytynyt juosta takaportaita sen ja sen puolueherran luona, sen ja sen taskuun työntää kilisevää lahjusta, punoakseen sukusuhteista, puoluesuhteista, sen ja sen mahtiherran puoltolauseista, kompromissikaupoista ja juonittelun langoista sellaisen kultaverkon, että likaiseksi ryvettynyt virkakirja nousi kuin nousikin sameista vesistä.

Lauri Haarla, Portinsärkijä