va­leh­te­le­mi­nen

substantiivi/ˈʋɑlehteleminen/
Jaa

Johdettu sanasta: valehdella

Merkitys

  1. teonnimi verbistä valehdella

Etymologia

valehdella + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Valehteleminen oli tarve, vimma, huvi siinä määrin, että kun hän sanoi eilen kulkeneensa kadun oikeata puolta, täytyi uskoa, että hän oli kulkenut vasenta.
— Gustave Flaubert, Rouva Bovary
Miina huomasi, että tässä ei olisi salaaminen eikä valehteleminen auttanut, ja päätti puhua kaikki aivan suoraan.
— Eduard Wilde, Mahtran sota
Jenin pahoihin tapoihin kuuluu valehteleminen, jonka vuoksi hän ajautuukin usein hyvin kiusallisiin tilanteisiin.
— Wikipedia: IT-porukka

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivalehteleminen
Genetiivivalehtelemisen
Partitiivivalehtelemistä
Essiivivalehtelemisenä
Translatiivivalehtelemiseksi
Inessiivivalehtelemisessä
Elatiivivalehtelemisestä
Illatiivivalehtelemiseen
Adessiivivalehtelemisellä
Ablatiivivalehtelemiseltä
Allatiivivalehtelemiselle
Abessiivivalehtelemisettä

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet