Asiasanasto.fi

var­hais­suo­misubstantiivi

/ˈʋɑrhɑi̯sˌsuo̯mi/

Yhdyssana: varhainen + suomi

Johdettu sanasta: suomi

Merkitys

  1. 1.(kielitiede)suomen kielen varhaisin sellainen muoto, jonka katsotaan jo irtautuneen suomalais-ugrilaisesta kantakielestä; ero nykysuomeen on vielä sen verran vähäinen, ettei ole kielitieteellisesti perusteltua kutsua muotoa muinaissuomeksi

Etymologia

yhdys­sana­muoto + varhainen + suomi

Esimerkkilauseet

Esimerkiksi Suomen ruotsinkielisiä paikannimiä tutkinut Lars Huldén pitää todennäköisimpänä, että nimien Pietarsaari ja Pedersöre alkumuoto on varhaissuomen Petrasaari tai Peðrasaari eli nykysuomeksi Peurasaari.

Wikipedia: Pedersören kunta

Kirjoitetun kielen historia Varhaissuomen kausi (- 1540) Ensimmäiset kokonaan suomenkieliset tekstit ilmestyivät 1540 -luvulla.

Wikipedia: Suomen kielen historia

Taivutustiedot

Taivutusluokka 7

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivarhaissuomi
Genetiivivarhaissuomen
Partitiivivarhaissuomea
Essiivivarhaissuomena
Translatiivivarhaissuomeksi
Inessiivivarhaissuomessa
Elatiivivarhaissuomesta
Illatiivivarhaissuomeen
Adessiivivarhaissuomella
Ablatiivivarhaissuomelta
Allatiivivarhaissuomelle
Abessiivivarhaissuometta

Riimit

-uomi

Kaikki riimit