var­ja­gi

Aspelin yhtyivät, on sitä verrannut Ruotsin kuninkaitten ja heidän soturiensa mainesanaan Skilfingar, 'peräpenkillä istujat', joka myös tavataan muodossa Kylfingar, Novgorodin nimitykseen Kyfingialand ja venäläisten käyttämään varjagien toisintonimeen Kolbjagi.

859) tulivat varjagit (slaavilainen muunnos muinaisruotsalaisesta sanasta 'väring' = laillista turvaa nauttiva mies) meren yli ja vaativat veroa tshuudeilta ja slaaveilta, merjalaisilta ja vepsäläisiltä (suomensukuisia heimoja) ynnä krivitsheiltä (muuan slaavilainen heimo). V.

Kaarti koostui aluksi yksinomaan ruseista eli varjageista, mutta pian yksikköön liittyi myös muita skandinaaveja, kuten norjalaisia, ruotsalaisia ja islantilaisia.