var­si­nais­kar­ja­la

substantiivi/ˈʋɑrsinɑi̯sˌkɑrjɑlɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

var-si-nais-kar-ja-la (6 tavua) · 16 kirjainta

Yhdyssana: varsinainen + -ska

Merkitys

  1. yksi karjalan kielen kolmesta päämurteesta; jakautuu vienaan (vienalaismurteisiin) ja eteläkarjalan murteeseen. Kielitunnus krl.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Myös verbien persoonataivutuksessa on eroja: varsinaiskarjalassa sanotaan myö mänimä, työ mänijä, livvissä myö menimmö, työ menittö.
— Wikipedia: Livvinkarjala
Livvissä yksikön ensimmäisen persoonan pronominit ovat minä, sinä, häi, varsinaiskarjalassa mie, šie, hiän.
— Wikipedia: Livvinkarjala
Hän todistaa, että lyydin kieli täyttää itsenäisen kielimuodon kriteerit, ja varhaislyydin pohjalta ovat kehittyneet aunuksenkarjalan kieli eli livvi, osa varsinaiskarjalan murteita ja vepsän kielen pohjois - eli äänisvepsän murre.
— Wikipedia: Miikul Pahomov

Etymologia

varsinainen + karjala

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑrjɑlɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Varsinaiskarjala. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/varsinaiskarjala