vei­sat­tu

adjektiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

vei-sat-tu (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: veisata

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. yksitotisen rytmisesti tai loitsumaisesti laulettu tai lausuttu

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Veisattuansa virren loppuun nousi hän, pani ristiin kätensä ja rukoili.
— C. Georg Starbäck, Svante Horn ja Linbom
Sinä yönä sitten, jolloin Jaakon aamulla piti lähteä, äiti lyhyestä unesta heräsi virteen, jota oli veisattu kirkossa silloin kun »von Rosen» päästettiin telakalta, monta vuotta sitten.
— Maila Talvio, Itämeren tytär III Hopealaiva
Virsivalinta on usein eräänlainen kommentti edeltävään puheeseen, ja usein seuraava puhuja ottaa lähtökohdaksi juuri veisatun virren.
— Wikipedia: Herännäisyys

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan veisattu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kun yhteisesti vielä oli virsi veisattu, hajaantuivat, saattojoukot kotikulmilleen.
— Urho Karhumäki, Miesten matkassa
Kun on laulu loppununna, Veisattuna virsi kaunis, Joukko lähtevi levolle, Autuahat aittoihinsa.
— Juhani Aho, Lastuja IV-VII

Englanninkieliset vastineet

  • chanted
  • intoned

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Veisattu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/veisattu