siellä pelattiin ja monet temmeltävät leikit leikittiin, aina väliin nauttien suurista voileivistä tai vesipuoloista sokerin taikka juhlatiloissa vattuhillon kera, mikä siihen aikaan oli tavallinen lasten virvoke.
Vielä toisen maailmansodan kynnyksellä oli tavallista, että Sleesian maaseutuväestö puhui keskenään tätä vahvasti saksasta vaikutteita saanutta niin sanottua "vesipuolaa" (Wasserpolnisch), mutta käytti sivistyskielenään saksaa ja piti itseään saksalaisina.