Asiasanasto.fi

vienous

substantiivi

/ˈʋie̯nous/

Johdettu sanasta: vieno

Merkitys

  1. 1.se, että on vieno

Etymologia

vieno + johdin -us

Esimerkkilauseet

Vaan siellä seisoi lasta kuus, Ne tulleet oli jostain kaukaa, Niill' enkelin ol' ihanuus, Ja vienous ja iloisuus, Ne oli kuusi orpo raukkaa.

Zacharias Topelius, Lukemisia lapsille 1

Hän oli muhkea nuori mies, rotevavartaloinen ja hartehikas, mutta vyötäisiltään solakka ja hänen kasvonsa ilmaisivat samalla kertaa sekä vienoutta että tarmoa.

C. Georg Starbäck, Engelbrekt Engelbrektinpoika I

Hänen runojaan leimaa tunteen vienous ja sanonnan sujuvuus.

Wikipedia: Bernart de Ventadorn

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

Nominatiivivienous
Genetiivivienouden
Partitiivivienoutta
Essiivivienoutena
Translatiivivienoudeksi
Inessiivivienoudessa
Elatiivivienoudesta
Illatiivivienouteen
Adessiivivienoudella
Ablatiivivienoudelta
Allatiivivienoudelle
Abessiivivienoudetta

Riimit

-ienous

Kaikki riimit