vie­no

adjektiivi, erisnimi/ˈʋie̯no/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vie-no (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. lempeä; hyväntahtoinenVieno tuulenvire viipyili poskillani.

Esimerkkilauseet

Minä kätkin ne tummat säveleet, sinä kuulet ne taas, sinult' unhoittuneet; surun-vienona soi, ohi kiiruhtaen, joen laulu ja tuulten ja rakkauden.
— Uuno Kailas, Uni ja kuolema
Oli hiljainen, vieno syyskuun ilta.
— Thomas P. Krag, Gunvor Kjeld papin tytär
Laulu on vieno, surumielinen, haikea säe, joka on rakenteeltaan samantapainen kuin peipon.
— Wikipedia: Pajulintu

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vieno lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
kaakkoismurteet, paikoin savolaismurteet Pohjois-Suomi
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja

(vertaa lientyä, mahdollisesti kontam.)

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvēno ’lievä, mieto; loiva; hidas’
karjalavieno ’hiljainen; haalea, mieto; heikko’, vienostuo ’hiljentyä; jäähtyä’
lyydivien (mon. ‑od) ’haalea; hiljainen’, vienduda ’jäähtyä; hiljentyä’
vepsäven (g. ‑on) ’laimea, mieto; loiva; hidas’, venduda ’haaleta, jäähtyä’
vatjavēno ’loiva; hidas’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

4 581 esiintymää · 1.7 / milj.

Suomi24
1.6
Sanomalehdet
6.8
Aikakauslehdet
3.1
Wikipedia
0.4
Reddit
1.4
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: vieno 63 % · vienoa 13 % · vienon 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: vieno – vienompi – vienoin

Riimit

-ieno

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vieno. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vieno