vie­ro

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

vie-ro (2 tavua) · 5 kirjainta

Johdettu sanasta: vieroa

Merkitys

  1. vieras, ulkopuolinen, outo

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
Pohjois- ja Etelä-Satakunta, paikoin Peräpohja Länsipohja
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, viro

Johd:ia sanasta vieri1 (katso tätä). — suomi → pohjoissaame vieroi- (luulajansaame inarinsaame), vierro- ’vieras, ei oma’: vierroboaʒo ’vieras poro’, pohjoissaame vierrot, fierrot ’vieraantua, olla peloissaan; vieroittua (rintalapsi)’.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvēruttā, vēroituttā ’vieroittaa’
karjalaviero ’vieri, vierus’
lyydivieroittada ’vieroittaa’
virovõõrutada ’vieroittaa’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viero. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viero