1vieri1 – laita, reuna, syrjä, sivu, ääri
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, saame, ersämordva
:;;,,; katso erikseen vieras, viero, vierrä, vyöryä
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vērēs, vērēst, vērē ’vieressä, vierestä, viereen’, vērus ’nivus; (mäen) rinne’ |
|---|
| karjala | vieri ’vieri, vierus, syrjä’, vieres ’vieri, reuna’ |
|---|
| lyydi | vier ’(aidan, tien) vieri’, vieretši ’vieritse’ |
|---|
| vepsä | veŕ ’vieri, ääri’: t́e-veŕ ’tienvieri’, veres ’vieressä’ |
|---|
| viro | veer ’ääri, vieri, reuna’, veeres ’vieressä, ääressä’, veeris ’reunus’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | vierrâ ’(metsäinen) kunnas, harju’ |
|---|
| ersämordva | ersämordva veŕ-, mokšamordva väŕ- ’ylä-’:ersämordva veŕd́e, mokšamordva väŕd́ä̆ ’ylhäältä, yläpuolelta, päältä(päin)’, ersämordva veŕe, mokšamordva väŕä̆ ’ylhäällä, yläpuolella, korkealla’; mahdollisena on pidetty myös mordva sanan viŕ ’metsä’ kuulumista samaan yhteyteen. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2vieri2 – petoeläin, villieläin; karhu
- Alkuperä
- Lainasana (venäjä: zveŕ)
- Vanhin tieto
- Gustaf Renvall, 1823
- Levinneisyys
- paikoin Kainuu
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä
Lähtökohta: ← venäjä zveŕ ’eläin, otus; (myös ihmisestä, kuv.) peto’. Erillisiä, nuoria lainoja.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | svieri ’metsäneläin (nisäkäs); peto; karhu’ |
|---|
| lyydi | zvieŕ(i) ’petoeläin’ |
|---|
| vepsä | zveŕ, zviŕ ’(villi)eläin; peto’ |
|---|