vie­ri

erisnimi, substantiivi/ˈʋie̯ri/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vie-ri (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 3 757. yleisin sana

Merkitykset

  1. alue välittömästi jonkin vieressäSeinävieri, aitovieri
  2. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä vieriä
  3. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vieriä
  4. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vieriä
  5. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä vieriä

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Lyhykäinen ilman tytti, Maatajalkainen matala, Astui taivosen napoa, Ilman viertä viiletteli; Tuop' on pilvistä pirahti, Vaahto nännistä valahti Kipeille voitehiksi, Vaivoille valanteheksi.
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Veneemme miehet nauraa hihittivät, ja vieressämme olevassa isossaveneessä istuva Phillott kääntyi katsomaan, mikä oli hätänä.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
Siellä ei ollut vesi -, viemäri -, kaasu - ja sähköjohtoja kuten kaupungissa, mutta siellä oli väljempi asunto ja puutarhapalsta sen vierellä.
— Wikipedia: Helsingin alueellinen laajeneminen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vieri lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Oli inhottavaa riisua vaatteitaan, kun Elisabet-täti seisoi vieressä katsomassa.
— Lucy M. Montgomery, Runotyttö
Nuori emäntä haki säilikön päältä virsikirjan ja istui hänen viereensä tuolille.
— Johannes Linnankoski, Pakolaiset
Muuta asetta ei ollut, kuin vaan vuoteen vieressä seisova surullinen ryhmysauva.
— Mór Jókai, Uusi tilanhaltia
Erland kutsuttiin istumaan päällikön viereen; Erlandin vieressä istui Singoalla.
— Viktor Rydberg, Singoalla

Etymologia

1vieri1 – laita, reuna, syrjä, sivu, ääri

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, saame, ersämordva

:;;,,; katso erikseen vieras, viero, vierrä, vyöryä

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvērēs, vērēst, vērē ’vieressä, vierestä, viereen’, vērus ’nivus; (mäen) rinne’
karjalavieri ’vieri, vierus, syrjä’, vieres ’vieri, reuna’
lyydivier ’(aidan, tien) vieri’, vieretši ’vieritse’
vepsäveŕ ’vieri, ääri’: t́e-veŕ ’tienvieri’, veres ’vieressä’
viroveer ’ääri, vieri, reuna’, veeres ’vieressä, ääressä’, veeris ’reunus’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamevierrâ ’(metsäinen) kunnas, harju’
ersämordvaersämordva veŕ-, mokšamordva väŕ- ’ylä-’:ersämordva veŕd́e, mokšamordva väŕd́ä̆ ’ylhäältä, yläpuolelta, päältä(päin)’, ersämordva veŕe, mokšamordva väŕä̆ ’ylhäällä, yläpuolella, korkealla’; mahdollisena on pidetty myös mordva sanan viŕ ’metsä’ kuulumista samaan yhteyteen.

2vieri2 – petoeläin, villieläin; karhu

Alkuperä
Lainasana (venäjä: zveŕ)
Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Levinneisyys
paikoin Kainuu
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

Lähtökohta: ← venäjä zveŕ ’eläin, otus; (myös ihmisestä, kuv.) peto’. Erillisiä, nuoria lainoja.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalasvieri ’metsäneläin (nisäkäs); peto; karhu’
lyydizvieŕ(i) ’petoeläin’
vepsäzveŕ, zviŕ ’(villi)eläin; peto’

Englanninkieliset vastineet

  • side

Esiintymistiheys

55 463 esiintymää · 21.1 / milj.

Suomi24
23.6
Sanomalehdet
17.9
Aikakauslehdet
15.0
Wikipedia
6.9
Reddit
4.2
Tekstitykset
6.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26 (pieni)

Yleisimmät: vierellä 54 % · vieressä 18 % · vierelle 9 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ieri

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vieri. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vieri