vii­li­van­nas

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. veitsimäinen auran osa, jolla maa viilletään auki

Etymologia

Sanakirjassa
Yhdyssana, käsitellään sanan viillä yhteydessä
Vanhin tieto
Variarum Rerum Vocabula Latina, cum Svetica et Finnonica interpretatione, 1644
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, pohjoisvepsä, vatja, viro, liivi

Todennäköisesti johd. vart:sta *vije- ’leikata’ (*vijele-: frekv.-johd.), joka = saame vâggjât ’leikata (kangasta vaatteeksi, leipää, juustoa, nahkaa); viiltää’. Vertaa viima, viipale, viiru, viiva.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvīltǟ ’kyntää viiltoauralla; vihloa’
karjalaviillä ’leikata (kangasta, nahkaa ommeltavaksi)’, viilteä ’leikata, viiltää; laahata, viistää; pitää perää’
lyydivīĺdä ’leikata (puku, paita ommeltavaksi); viiltää’, vīlttä ’purjehtia toisen ohi’
pohjoisvepsäpohjoisvepsä vīlda, keskivepsä viĺta, viĺda ’leikata (viipale, suikale; puku)’
vatjavīllä ’viiltää; leikata (vaatetta)’
viroviil (g. ‑u) ’vaatteen levennyskiila’, viilak(as) ’viipale’
liivivīʾl ’viillos, viipale; peltokaistale’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viilivannas. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viilivannas