vii­ma

substantiivi/ˈʋiːmɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vii-ma (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 18 357. yleisin sana

Merkitykset

  1. kylmä tuuli tai ilman liikkeestä aiheutuva ilmavirta
  2. harvinainen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Kylmä, hento viima kävi ilmassa ja yhtyi vanhaan, maahan puutuneesen kesän lämpöön, joka uhkuili vielä männiköistä pohjan puolla ja aavoilta niityiltä, joilla viimeiset syysi heinät oli pantu raoille...
— Thomas P. Krag, Gunvor Kjeld papin tytär
Sua, järveni sininen, lampueni läikkyväinen, sua muistelen, suloista, sua, armast’, ajattelen talven ankean ajalla, lumituiskuin tuprutessa, pohjan viimain viuhuessa, pakkasenkin paukkuessa.
— Niilo Mantere, Kotikuusta kuunnellessa
Terve hevonen ei tarvitse loimitusta ulkona ollessaan pakkasellakaan, jos sillä on normaali kuiva talvikarva, mahdollisuus liikkua vapaasti ja hakeutua suojaan viimalta ja sateelta, sekä riittävä heinän ja juomaveden saanti.
— Wikipedia: Loimi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viima lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Edestä päin puhalsi jäätävä viima, tunkien tuhansien neulojen lailla läpi ihon.
— Konrad Lehtimäki, Jännittäviä hetkiä
Huutaen hyökkäsi Grôm niitä kohti, ja viima puhalsi keihäänkärjen ilmi liekkiin.
— Charles G. D. Roberts, Ihmiselon aamuna
Ja niitä pitkin, kävipä tuuli mistä päin hyvänsä, puhaltaa talvella jäinen viima.
— Heikki Välisalmi, Siperiaan karkoitettuna
Viiman vinkuen, purren pakkasen, Katupielessä huutaa tyttönen: "Työmieslehti ostakaa!"
— J. H. Erkko, Kootut teokset II

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
melko yleinen
Vastineita
karjala

Ainakin osittain deskr. sanoja; muun muassa pohjoissaame viiˈbmât viittaa siihen, että myös suomi vimma voi kuulua samaan sanueeseen. Tuulen purevuus ja terävyys (vertaa saksa »schneidender Wind») viittaa myös viillä v:n yhteyteen; onkin ajateltavissa, että vanha leikkaamista, viiltämistä merkitsevä v.-vartalo (*viji-) on pohjana kaikille seuraavista: viillä, viima (josta → vimma), viipale, viiru ja viiva (katso näitä); vertaa myös vihma.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaviima ’kylmä tuuli; heikko tuuli; uho, veto’, viimata ’tuulla kylmästi; tuulla heikosti; vetää; uhota lämmintä tai kylmää’

(suomi → luulajansaame vijma(-piegga) ’voimakas tuuli’ (piegga ’tuuli’), inarinsaame vijme (koltansaame) ’viima’, pohjoissaame viiˈbmai ’voimakas (tuuli); innokas saamaan alulle jotain’, viiˈbmât ’innostua alkuun päästyään’).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • biselähisynonyymi
  • bizelähisynonyymi

Esiintymistiheys

6 021 esiintymää · 2.3 / milj.

Suomi24
2.3
Sanomalehdet
4.6
Aikakauslehdet
3.7
Wikipedia
1.5
Reddit
1.2
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: viima 52 % · viimassa 11 % · viiman 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːmɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viima. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viima