vin­ke­rä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kitkerä, karvas, pistävä, etova (haju, maku)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vinka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

Lainalähde: Merk:ssä ’häkä jne.’ sanaa vinka on pidetty balttilaisena lainana, vertaa latvia dvīga ’kuumuus, helle; utu, käry, haiku’, dvinga ’haiku, häkä’.

itämerensuomi aines voisi kuitenkin olla samaa deskr. alkuperää kuin vinka1 ja vinkua, katso näitä. Merk:n kannalta vertaa esimerkiksi tuikea ’pureva, kova (esimerkiksi pakkanen); hapan, kitkerä’.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviŋka ’häkä’
karjalavinkerä ’kitkerä, hyvin hapan, paha (maku tai haju)’, vinkeröittyö ’väkevöityä’
vatja(vatjan Kukkosin murre Must) viŋka ’häkä’
viroving (g. ‑u) ’häkä, haiku, katku’
liiviviŋg ’häkä, haiku’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vinkerä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vinkerä