vinka
substantiivi/ˈʋiŋkɑ/vin-ka (2 tavua) · 5 kirjainta
Merkitykset
- kylmä, pureva tuuli, viima; pureva, kylmä (tuuli)
- häkä; kitkerä, pistävä haju
- keittoastian kannatin avotulella keitettäessä, haahla
Esimerkkilauseet
Voimallisesti kasvoi tuulen vinka.Striktosidiinista muodostuu useita biologisesti ja lääketieteellisesti hyvin tärkeitä alkaloideja esimerkiksi kiniini ja muut kiina -alkaloidit, vinka -alkaloidit, johimbiini, raubasiini (ajmalisiini), reserpiini ja kamptotesiini.ADH:n munuaisvaikutuksia tehostavia lääkkeitä ovat muun muassa karbamatsepiini, vinka -alkaloidit ja klooripropamidi, jotka voivat siten aiheuttaa vaarallistakin veden kertymistä elimistöön.Etymologia
1vinka1 – kylmä, pureva tuuli, viima; pureva, kylmä (tuuli)
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- melko laajalti murt.
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro, liivi
Onomat.-deskr. sanoja; osittain ilmeisesti samaa alkuperää kuin vinkua, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | viŋkiä ’kylmä ja kuiva, pureva (pakkanen, tuuli)’ |
|---|---|
| karjala | vinkka ’viima, kylmä tuuli’ |
| viro | ving (g. ‑u) ’kauna, närä’, vinge, (murt.) vingel ’nopea; pureva, kirpeä (tuuli)’ |
| liivi | viŋgər(z) ’jäykkä, luja; ryhdikäs, reipas’. |
2vinka2 – häkä; kitkerä, pistävä haju
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Levinneisyys
- Kaakkois-Suomi Inkerinmaa
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Lainalähde: Merk:ssä ’häkä jne.’ sanaa vinka on pidetty balttilaisena lainana, vertaa latvia dvīga ’kuumuus, helle; utu, käry, haiku’, dvinga ’haiku, häkä’.
itämerensuomi aines voisi kuitenkin olla samaa deskr. alkuperää kuin vinka1 ja vinkua, katso näitä. Merk:n kannalta vertaa esimerkiksi tuikea ’pureva, kova (esimerkiksi pakkanen); hapan, kitkerä’.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | viŋka ’häkä’ |
|---|---|
| karjala | vinkerä ’kitkerä, hyvin hapan, paha (maku tai haju)’, vinkeröittyö ’väkevöityä’ |
| vatja | (vatjan Kukkosin murre Must) viŋka ’häkä’ |
| viro | ving (g. ‑u) ’häkä, haiku, katku’ |
| liivi | viŋg ’häkä, haiku’. |
3vinka3 – keittoastian kannatin avotulella keitettäessä, haahla
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Levinneisyys
- paikoin Pohjois-Häme Pohjois-Satakunta
- Vastineita
- pohjoissaame
- suomivinka
- ? balttilainenvertaa liettua vìngis ’kaari, mutka’
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame fâgge (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’(ripustus-, kattila- tai keitto)koukku; (Ko myös) ridan virekoukku’ (tähän myös pohjoissaame fâgˈgot ’ottaa, tavoittaa koukulla’) |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Esiintymistiheys
448 esiintymää · 0.2 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi G
Yleisimmät: vinka 62 % · vinkaa 21 % · vinkaan 17 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-iŋkɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Vinka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vinka