vin­ka

substantiivi/ˈʋiŋkɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vin-ka (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. kylmä, pureva tuuli, viima; pureva, kylmä (tuuli)
  2. häkä; kitkerä, pistävä haju
  3. keittoastian kannatin avotulella keitettäessä, haahla

Esimerkkilauseet

Voimallisesti kasvoi tuulen vinka.
— Eino Hosia, Tulipunaiset ratsastajat
Striktosidiinista muodostuu useita biologisesti ja lääketieteellisesti hyvin tärkeitä alkaloideja esimerkiksi kiniini ja muut kiina -alkaloidit, vinka -alkaloidit, johimbiini, raubasiini (ajmalisiini), reserpiini ja kamptotesiini.
— Wikipedia: Striktosidiini
ADH:n munuaisvaikutuksia tehostavia lääkkeitä ovat muun muassa karbamatsepiini, vinka -alkaloidit ja klooripropamidi, jotka voivat siten aiheuttaa vaarallistakin veden kertymistä elimistöön.
— Wikipedia: Antidiureettinen hormoni

Etymologia

1vinka1 – kylmä, pureva tuuli, viima; pureva, kylmä (tuuli)

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
melko laajalti murt.
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi

Onomat.-deskr. sanoja; osittain ilmeisesti samaa alkuperää kuin vinkua, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviŋkiä ’kylmä ja kuiva, pureva (pakkanen, tuuli)’
karjalavinkka ’viima, kylmä tuuli’
viroving (g. ‑u) ’kauna, närä’, vinge, (murt.) vingel ’nopea; pureva, kirpeä (tuuli)’
liiviviŋgər(z) ’jäykkä, luja; ryhdikäs, reipas’.

Samaa juurta olevia sanoja

2vinka2 – häkä; kitkerä, pistävä haju

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
Kaakkois-Suomi Inkerinmaa
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

Lainalähde: Merk:ssä ’häkä jne.’ sanaa vinka on pidetty balttilaisena lainana, vertaa latvia dvīga ’kuumuus, helle; utu, käry, haiku’, dvinga ’haiku, häkä’.

itämerensuomi aines voisi kuitenkin olla samaa deskr. alkuperää kuin vinka1 ja vinkua, katso näitä. Merk:n kannalta vertaa esimerkiksi tuikea ’pureva, kova (esimerkiksi pakkanen); hapan, kitkerä’.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviŋka ’häkä’
karjalavinkerä ’kitkerä, hyvin hapan, paha (maku tai haju)’, vinkeröittyö ’väkevöityä’
vatja(vatjan Kukkosin murre Must) viŋka ’häkä’
viroving (g. ‑u) ’häkä, haiku, katku’
liiviviŋg ’häkä, haiku’.

Samaa juurta olevia sanoja

3vinka3 – keittoastian kannatin avotulella keitettäessä, haahla

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
paikoin Pohjois-Häme Pohjois-Satakunta
Vastineita
pohjoissaame
  1. suomivinka
  2. ? balttilainenvertaa liettua vìngis ’kaari, mutka’
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame fâgge (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’(ripustus-, kattila- tai keitto)koukku; (Ko myös) ridan virekoukku’ (tähän myös pohjoissaame fâgˈgot ’ottaa, tavoittaa koukulla’)

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

448 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.5
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi G

Yleisimmät: vinka 62 % · vinkaa 21 % · vinkaan 17 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iŋkɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vinka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vinka