vin­ku­a

verbi/ˈʋiŋkuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vin-ku-a (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 4 951. yleisin sana

Merkitykset

  1. tehdä vihlovan korkeata ääntä; vikistä, kitistä, vonkua, ulista, kiljua, inistäSaranat vinkuvat ikävästi.
  2. (arkikieltä)valittaa (kuvaannollisesti)

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Siell' olutta kersantit latki, — ja yksi, hyllyväpötsinen mies, kai orkesteria matki: hän matki torvea kurkullaan, nenä viuluna kilpaa vinkui, takapuolensa soi kuin trumpeetti, — gemütlich hän röhisi, hinkui.
— Joel Lehtonen, Kiinalainen intermezzo; Rahvaanihannoitsijan Damaskus
Nyt on loppu tyyni tälleen, myrsky vonkuu, tuuli vinkuu, Itä suur' on noussut jälleen, sota soi ja nuolet sinkuu.
— Kössi Kaatra, Murroksessa
Näistä toiminnoista peräisin olevat ilman epäpuhtaudet ovat aiheuttaneet akuutteja fyysisiä oireita, kuten hengityselinten sairauksia, hengityksen vinkumista, hengityksen lisääntymistä ja silmien ja nenän ärsytystä.
— Wikipedia: Lihantuotannon ympäristövaikutukset

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vinkua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Pian senjälkeen alkoi kylästä kaikua laukauksia ja kuulat vinkuivat korvissamme.
— Eino Leino, Kootut teokset XV
Mut hiukan hillitse viimojas, ne liian vinhasti vinkuu mun maani armahan aukeoilla.
— Eino Leino, Runokirja
Viiman vinkuen, purren pakkasen, Katupielessä huutaa tyttönen: "Työmieslehti ostakaa!"
— J. H. Erkko, Kootut teokset II
Drava alkoi surkeasti vinkua, riistäytyen irti, ja syöksyi kapakkaa kohden.
— Kálmán Mikszáth, Kerjäläisteinit

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Onomat. sanoja; ilmeisesti samaa alkuperää kuin s.v. vinka1, vinka2 mainitut sanat. — itämerensuomi → venäjä murt. víńgat́ ’vinkua’, víńgat́sja ’mankua, kärttää’.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviŋkua ’vinkua’
karjalavinkuo ’vinkua, kitistä, valittaa, ujeltaa’, vinkahuttoa ’kirkaista, ulvahtaa; survaista’, vinkuttoa ’vinguttaa’
lyydiviŋguda ’vinkua (sika, tuuli, koiranpenikka)’
vepsäviŋkta (prs. viŋgub) ’vinkua’, viŋgahtada ’vingahtaa’
vatjaviŋkua ’vinkua’, viŋkuja ǟli ’kimeä ääni’
virovinguda ’vinkua, vonkua’, ving (g. vingu) ’vinkuna, ulina, valitus’, vingutada ’vinguttaa’, vingatada ’vingahtaa’
liiviviŋgə (prs. vīŋgəb) ’vinkua; olla äkeissään; olla pahoinvoiva’.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.squeak, squeal
  • ruotsignälla, gnissla
  • saksakreischen
  • ranskagrincer
  • venäjäверещать
  • esp.rechinar
  • virovinguma
  • italiaguaire
  • norjahvine, sutre

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • wheeze
  • squeal
  • creak
  • squeak

Esiintymistiheys

38 549 esiintymää · 14.7 / milj.

Suomi24
17.5
Sanomalehdet
1.8
Aikakauslehdet
1.3
Wikipedia
0.5
Reddit
12.1
Tekstitykset
3.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi G

Yleisimmät: vinkuu 33 % · vinkumaan 14 % · vinkua 9 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vinkua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävingunvinguinolen vinkunutolin vinkunut
sinävingutvinguitolet vinkunutolit vinkunut
hänvinkuuvinkuion vinkunutoli vinkunut
mevingummevinguimmeolemme vinkuneetolimme vinkuneet
tevinguttevinguitteolette vinkuneetolitte vinkuneet
hevinkuvatvinkuivatovat vinkuneetolivat vinkuneet
passiivivingutaanvinguttiinon vinguttuoli vinguttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävinkuisinolisin vinkunut
sinävinkuisitolisit vinkunut
hänvinkuisiolisi vinkunut
mevinkuisimmeolisimme vinkuneet
tevinkuisitteolisitte vinkuneet
hevinkuisivatolisivat vinkuneet
passiivivinguttaisiinolisi vinguttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävingu—
hänvinkukoonolkoon vinkunut
mevinkukaamme—
tevinkukaa—
hevinkukootolkoot vinkuneet
passiivivinguttakoonolkoon vinguttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävinkunenlienen vinkunut
sinävinkunetlienet vinkunut
hänvinkuneelienee vinkunut
mevinkunemmelienemme vinkuneet
tevinkunettelienette vinkuneet
hevinkunevatlienevät vinkuneet
passiivivinguttaneenlienee vinguttu

Infinitiivit

1. infinitiivivinkua
1. inf. pitkä muotovinkuakseen
2. inf. inessiivivinkuessa
2. inf. inessiivi, passiivivinguttaessa
2. inf. instruktiivivinkuen
3. inf. inessiivivinkumassa
3. inf. elatiivivinkumasta
3. inf. illatiivivinkumaan
3. inf. adessiivivinkumalla
3. inf. abessiivivinkumatta
3. inf. instruktiivivinkuman
4. infinitiivivinkuminen
5. infinitiivivinkumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivinkuva
Passiivin 1. partisiippivinguttava
Aktiivin 2. partisiippivinkunut
Passiivin 2. partisiippivinguttu
Agenttipartisiippivinkuma
Kieltopartisiippivinkumaton

Riimit

-iŋkuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vinkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vinkua