Asiasanasto.fi

virke

substantiivi

/ˈʋirkeˣ/

Johdettu sanasta: virkkaa

Merkitys

  1. 1.(kielitiede)yhden tai useamman yhteenkuuluvan lauseen muodostama kielellisen ilmaisun kokonaisuusKirjoitettu virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Virkkeen lauseet erotetaan pilkulla, ajatusviivalla tai puolipisteellä. (yleensä pilkulla)

Synonyymit

Etymologia

virkkaa + johdin -e

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.sentence
  • ruotsimening
  • saksaSatz (m)
  • ranskaphrase (f)
  • italiaperiodo (m)

Hierarkia

Esimerkkilauseet

"Nämät vastenmieliset ja kalseat tunteeni saivat pian uutta virkettä.

Pietari Päivärinta, Syyslehtiä

Vihdoin sai kuitenkin vahva olut, jota tällä kertaa maisteltiin vähän runsaammin, kielenkannat norjenemaan ja ensimmäisenä aloitti keskustelun Isä-Johannes, veljeskunnan guardiaani, virkkeen vierustovereilleen:

Veikko Korhonen, Suomen kansan historiallisia kertomuksia I

Kirkkohuonetta koristi öljyvärimaalaus, jonka aiheena oli vertauskuvallinen ihmishahmo, ja sen allekirjoituksena ollut virke tarkoitti suomeksi Kaiken maallisen hyvän minä kernaasti jätän, kun taivas minulle autuuden tarjoo.

Wikipedia: Humppilan toinen kirkko

Englanninkieliset vastineet

  • sentence

Esiintymistiheys

12 892 esiintymää, 4.9 / milj.

Suomi24
5.2
Sanomalehdet
6.7
Aikakauslehdet
3.2
Wikipedia
2.5
Reddit
13.5
Tekstitykset
1.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48, vokaalivaihtelutyyppi A

Nominatiivivirke
Genetiivivirkkeen
Partitiivivirkettä
Essiivivirkkeenä
Translatiivivirkkeeksi
Inessiivivirkkeessä
Elatiivivirkkeestä
Illatiivivirkkeeseen
Adessiivivirkkeellä
Ablatiivivirkkeeltä
Allatiivivirkkeelle
Abessiivivirkkeettä

Riimit

-irke

Kaikki riimit