Asiasanasto.fi

vir­ko­a­mi­nensubstantiivi

/ˈʋirkoɑminen/

Johdettu sanasta: virota

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä virota

Etymologia

virota + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Heidän pitkälliset, yksitoikkoiset kärsimyksensä olivat niin tylsyttäneet heidän hermonsa, että ne olivat kykenemättömät ottamaan vastaan mitään uusia vaikutteita, mutta tämä äkkinäinen toivonkipinä toi myötään kauhua aivankuin paleltuneen jäsenen virkoaminen tuottaa kipua.

Arthur Conan Doyle, Erämaan murhenäytelmä

Henkinen virkoaminen voi pian synnyttää vilkkaampaa aineellista toimeliaisuutta ja edistymistä, ja ensimmäisiä merkkejä siihen suuntaan on jo olemassa.

Santeri Ivalo, Tuokiokuvia matkan varrelta

Toiset tutkijat ovat katsoneet että kertomusmotiivina kuolleiden sotureiden virkoaminen eloon öisin pohjautuisi kelttiläisille vaikutteille.

Wikipedia: Sörlin tarina

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivirkoaminen
Genetiivivirkoamisen
Partitiivivirkoamista
Essiivivirkoamisena
Translatiivivirkoamiseksi
Inessiivivirkoamisessa
Elatiivivirkoamisesta
Illatiivivirkoamiseen
Adessiivivirkoamisella
Ablatiivivirkoamiselta
Allatiivivirkoamiselle
Abessiivivirkoamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit