vir­si­kan­te­le

substantiivi/ˈʋirsiˌkɑnteleˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vir-si-kan-te-le (5 tavua) · 12 kirjainta

Yhdyssana: virsi + kantele

Johdettu sanasta: virsikannel

Merkitys

  1. virsien säestykseen aikaisemmin käytetty yksikielinen jousisoitin

Esimerkkilauseet

Sitäpaitsi oli olemassa niin paljon muita jaloja soittimia, joita kotimaassamme voitaisiin valmistaa ja Suomen kansan musikaalisten avujen kehittämiseksi jalostaa, kantele... virsikantele... urkuharmooni...
— Urho Karhumäki, Viulu ja posetiivi
Virsikantele eli psalmodikon on Pohjoismaissa 1800 -luvun alkupuolella kehitetty, jousella soitettava yksikielinen kielisoitin eli monokordi.
— Wikipedia: Virsikantele
Virsikantele 1800 -luvun alussa alettiin soittaa virsikanteletta.
— Wikipedia: Suomenruotsalainen kansanmusiikki

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan virsi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
  1. suomivirsi
  2. balttilainenvertaa muinaispreussi wīrds ’sana’, liettua var̃das, ’(etu)nimi, nimitys’, latvia vārds ’sana, puhe, lupaus, nimi’ (gootti waúrd, muinaisyläsaksa wort ’sana’)
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvers (g. verren, partit. verttä) ’(entisajan) laulu, »kansanruno», häälaulu; virsi’
karjalavirsi (virte-) ’itkuvirsi; laulu, runo; (harv.) kertomus; tapa’, virsitteä ’itkeä äänellä, esittää itkuvirttä’
lyydivirž, virzi (mon. virded) ’itkuvirsi’
vatjavirsi ’laulu, runo’
virovirs (g. virre) ’tapa’

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑntele

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Virsikantele. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/virsikantele